Artikkelin lähde Kaleva
Viimeinen sikari. Käsikirjoitus Bengt Ahlfors. Suomennos Lasse Pöysti. Ohjaus Raija Päkkilä. Puvustus ja lavastus Ulpu Korpua. Rooleissa Hannu Tarvas, Seija Aho, Risto Viinamäki ja Aila Berg. Teatterikuoppa (Revontie 45 Haukipudas) 23.2. Seuraavat esitykset 28.2., 1.3., 13.4. klo 19 ja 14.4 klo 17.
Karismaattinen Hannu Tarvas tekee vakuuttavaa jälkeä eläköityneenä Rangnarina näytelmässä Viimeinen sikari. Päivät täyttyvät salaisista nautinnoista ja hersyvästä sanailusta nalkuttavan Anneli-vaimon (Seija Aho) kanssa.
Eräänä toukokuun päivänä Rangnar päättää vapautua paviaanin häkistään. Suunnitelma toimii ja kielletystä tulee sallittua. Pöydät notkuvat nyt "viinaa, läskisoosia ja perunaa".
Tarvas on näyttämöllä kuin kotonaan. Monologit ovat rentoa keskustelua yleisön kanssa.
Rangnarille nautinnoista suurin on sikari. Annelin savut pöllyävät hieman toisaalla. Itsehillintä joutaa roskikseen näiden ikäihmisten eläimellisen puolen astuessa esiin.
Riidan hammastikustakin aikaan saava Anneli muuttuu kirkkoherran (Risto Viinamäki) silmien alla hemaisevaksi puumaksi.
Seija Aho onnistuu luomaan vakuuttavan yhteyden sekä kiellettyjen intohimojensa kohteeseen että 42 aviovuoden etäännyttämään mieheensä.
Viinamäki kirkkoherrana painiskelee uskottavasti omatuntonsa ja himojensa kanssa.
Myös Aila Berg täyttää paikkansa Monikana, joka osoittaa, että samat kolmiodraamat toistuvat hiekkalaatikolta aina kuoleman porteille saakka.
Ulpu Korpuan elegantti lavastus viimeistelee loppuun hiotun kokonaisuuden.
Ohjaaja Raija Päkkilä on koonnut ympärilleen hyvän tiimin. Bengt Ahlforsin älykästä tekstiä käsitellään taidokkaasti, vaikka ote hieman lipsuukin väliajan jälkeen dialogin rytmin löystyessä.
Viimeinen sikari tarjoaa sekä ratkiriemukasta huumoria että vakavaa draamaa. Farssikaan ei ole kaukana: "Jollei tämä olisi niin surullista, tämä olisi naurettavaa."
Nyt puhutaan suoraan. Kaapit kaivellaan peränurkkia myöten, eikä päivänvalolta säästy mikään.
Mitä paljastuukaan kirkkoherran kaapista? Kannattaa käydä katsomassa.
Elena Penttilä
Artikkelin lähde Kaleva