Temperamenttinen Grieg herätti tunteita

Konsertti
Griegin jalokivi. Oulu Sinfonia. Kapellimestari Ari Rasilainen. Solisti Heini Kärkkäinen, piano. Madetojan salissa Oulussa 14.2.

Alkusoitto - konsertto
- sinfonia on konserttikaavoista käytetyimpiä, mutta siihenkin voi näköjään ohjelmistosuunnittelulla löytää aina uusia variantteja.
Oulu Sinfonia aloitti konserttinsa Johan Svendsenin Juhlapoloneesilla op. 12 ja kruunajaisiin sävelletty, yksinkertaisen juhlava teos toimikin hyvänä käynnistäjänä ja tunnelmannostattajana.
Edvard Griegin Pianokonsertto a-molli op. 16 on lajityyppinsä tunnetuimpia ja suosituimpia teoksia.
Heini Kärkkäisen rohkean temperamenttinen tulkinta puhalsi läpeensä tutusta musiikista pölyjä ja painottui selvästi enemmän suuren virtuoosikonserton kuin villasukanlämpimän kodikkuuden ja säveltäjän Lyriske Stykkejen suuntaan.
Erityisen vakuuttava oli ensimmäisen osan kadenssi, joka itse asiassa on pianistille nerokkaan taitavasti sävelletty ja paperilta katsottuna yksi kirjallisuuden vaikuttavimman näköisistä.
Solistin sähäkkä näkemys konsertosta tuntui ainakin herättävän tunteita ja jakavan mielipiteitä harvinaisen jyrkästi.
Orkesterin ja kapellimestari Ari Rasilaisen päänumerona ei ollutkaan varsinainen sinfonia, vaan Arnold Schönbergin Johannes Brahmsin Pianokvartetosta nro 1 op. 25 tekemä orkestraatio.
Mittasuhteiltaan kvartetto on täysin sinfoninen, ja Rasilaisen enemmän suuriin linjoihin kuin pieniin yksityiskohtiin keskittyvä tulkinta vielä korosti sävellyksen massiivista luonnetta.
Muhkean romanttisesti soivien jaksojen lisäksi esitykseen mahtui myös melko paljon jäsentymättömänä pauhannutta nuottipaljoutta.
Orkesterin kokoonpanon osalta 1900-luvulle päivitetty sovitus ei lyömäsoitinsektion runsaista kilistimistä huolimatta pysty täysin korvaamaan pianon mukana menetettyä perkussiivista rytmikkyyttä.
Hannu Hirvelä



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva