Artikkelin lähde Kaleva
Janne Taanila Kaleva
Oulu "Päätin kymmenen vuotta sitten, että alan kirjoittaa vakavissani. Nyt on ollut hienoa nähdä työni kantavan hedelmää", sanoo vastikään palkittu runoilija Maria Matinmikko.
Matinmikko voitti tammikuun puolivälissä Yleisradion myöntämän vuoden 2012 Tanssiva karhu -runopalkinnon esikoisteoksellaan Valkoinen.
Tunnustusta voi pitää erityisen merkittävänä, sillä se myönnettiin ensimmäistä kertaa esikoisrunoilijalle.
Valkoinen on tosin vasta alkusoittoa, sillä se on kolmiosaisen kokonaisuuden ensimmäinen osa.
"Olen jo aloittanut sarjan toisen osan kirjoittamisen", Matinmikko sanoo.
Ensimmäinen runokokoelma ei kuitenkaan syntynyt helposti: Matinmikko aloitti oman ilmaisutavan etsimisen jo kymmenen vuotta sitten.
Valkoinen on tämän etsinnän tulosta.
"2000-luvun alkupuolella viettämäni vuosi Oriveden opistossa oli hyvin intensiivistä aikaa, minkä jälkeen olen jatkanut kirjoittamista aktiivisesti", Matinmikko kertoo.
Ennen opistovuottaan Matinmikko kävi Kallion lukion, jossa suoritti kirjallisen ilmaisun laajan oppiaineen.
"Muutto pääkaupunkiseudulle ei kuitenkaan ollut nuorena tyttönä vaikeaa, sillä osa suvusta asui siellä jo muutenkin", Matinmikko sanoo.
"Halusin Kallion lukioon nimenomaan kirjallisen ilmaisun ja mediailmaisun vuoksi, vaikka monet pyrkivät samaan lukioon näytteleminen mielessään."
Runokokoelma Valkoisen teksti kuvailee tekijän katsomista ympärilleen ja itsensä sisälle.
"Sanoisin, että tekstini on todellisuuden poeettista analyysia ja kuvausta", Matinmikko kertoo.
Ensimmäisenä teoksesta huomaakin, että se ei näytä muodoltaan perinteiseltä runoudelta, vaan osa tekstistä on kirjoitettu proosarunouden tyyliin.
"Kirjoitusprosessi on pitänyt sisällään erilaisia vaiheita: välillä teksti sai osakseen ankaraa tiivistämistä ja karsimista, kunnes se taas pääsi laajentumaan", Matinmikko kertoo.
Teksti on paikoin hyvin konkreettista: siinä on selkeitä paikkoja, henkilöhahmoja ja muita olentoja, kuten eläimiä.
Samalla teksti on analyyttistä tutkailua, joka sekoittuu luontevasti kielen virtaavuuteen, assosiaatioihin ja surrealismiin.
Tekstin sisältö ei siten ole kovin yksioikoista. Matinmikko kertoo, että osalla lukijoista on ollut vaikeuksia ottaa teosta haltuun.
"Toisaalta juuri siitä syystä Valkoinen jää elämään omaa elämäänsä ja tarjoaa lukijalleen vähän pureskeltavaa", Matinmikko sanoo.
Runoteoksen nimi kuvastaa muun muassa lumisen maiseman loputtomuutta ja rauhaa.
"Se on kuin tyhjä kangas, johon unet ja päivät voivat ilmestyä", Matinmikko kuvailee.
Kirjan on kustantanut tarvepainatukseen ja esikoiskirjailijoihin profiloitunut ntamo.
Matinmikko halusi tarjota esikoisteoksensa heille, koska piti kustantamon tyyliä vähän epäsovinnaisena, mutta raikkaana.
"Heillä on valtavirrasta poikkeava ja avoin meininki, mikä on mielestäni tarpeellista", Matinmikko kertoo.
Toisaalta pienkustantamolla ei ole samoja markkinointiresursseja käytettävissään, ja siitä syystä Matinmikko on ollut itse aktiivinen kirjansa julkituonnissa.
"Pidän myös siitä ajatuksesta, että kirjaa painetaan vain sen mukaan kuin sitä tarvitaan. Näin kirjan tuottaminen on samalla ekologista", Matinmikko sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva