Artikkelin lähde Kaleva
Raahen Teatteri: Kuikan pelto. Käsikirjoitus Pentti Saarikoski. Ohjaus ja dramatisointi Sari Ohinmaa. Musiikki JP Leppäluoto ja Esa Mathlin. Esitykset Raahen Teatterissa 24.2. klo 17, 27.2. ja 1.3. klo 19.
Mitä nälkä teettää ihmisellä, ja onko se väärin, jos varastaa elääkseen? Tällaisia kysymyksiä nostaa köyhän pirtin pikku pöydälle Pentti Saarikoski, jonka kuunnelmaksi kirjoittama Kuikan pelto on tuotu näyttämölle Raahen Teatterissa.
Nälän naturalismi ja köyhyyden karu runollisuus kohtaavat tässä hienossa pienoistyössä.
Saarikosken filosofiset potut ovat väkeviä iduiltaan, mutta kauniita niin kuin rikkailla.
On oireellista, että nyt nousevat eri foorumeilla esiin köyhyys, ihmisten taloudellinen eriarvoisuus ja nälkävuodet.
Ehkä länsimaiden talouden alamäki saa taiteilijat pohtimaan menestymistä, pärjäämistä, elämästä selviämistä ja ihmisarvoa. Että ihan oikeasti riittäisi leipää ja pottua. Suomen 1860-luvun nälkävuodet eivät ole niinkään kaukana.
Raahen Teatteri tekee kulttuuriteon kantaessaan näyttämölle harvinaista Saarikoskea ja säkillisen varastettuja perunoita.
Pääosassa on Mies, joka sortuu nälissään ja toimii itsensä tuomarina. Heikki Tervakangas istuu rooliin kuin läski perunan päälle ja viina painikkeeksi.
Naapuria, Jokivartelaista näyttelevällä Pekka Tervakankaalla on shemeikan ulkomuoto ja muutenkin ärhäkät eväät.
Vaimon (Lea Konu) osana on huolehtia ja katsoa miesten touhuja tuimasti hellan luota.
JP Leppäluodon musiikki puhaltaa tekstin palkeita suuremmiksi - herkästi, ei häiriten.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva