Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Helsinki Myös neljäs Hannu Väisäsen Antero-romaani tuo lukijat Ouluun. Tällä kertaa pääsemme todistamaan, kuinka kirkon edustajat kohtelevat nuorta kuvataiteilijaa.
Kirjan asessori vaatii työhön ristiä: "Seppele on ihan kelvollinen aihe. Hieman panteistinen, mutta olkoon. Yksi kuitenkin puuttuu. Se on risti. Minne risti on hukkunut?"
Siitä alkoi sananmukaisesti oikea ristiriita.
"Se todella tapahtui, eikä vain Anterolle. Tapahtumapaikka oli Oulun vanhan pappilan kokoushuone", Väisänen todistaa.
Puolivälinkankaan kirkon suunnitellut arkkitehti Juha Leiviskä otti yhteyttä 24-vuotiaaseen Hannu Väisäseen. Sakraalitaidekokonaisuus Elämän seppele koostuu alttaritaulusta ja kolmestatoista eri puolille seurakuntakeskusta sijoitetusta maalauksesta.
"Yllätyksenä tulee, kun toiset alkavat sorkkimaan, kun taiteilija innostuneena ja kutsumuksensa pohjalta tekee luonnokset ja menee näyttämään niitä touhuissaan", Väisänen tilittää.
"Taiteilija kuvittelee, että tämä on nyt kollektiivista luomista ja tästä mennään eteenpäin. Mutta heti stop! Kaikki seis! Tämä ensimmäinen Oulun-kokemus oli aivan ällistyttävä: kukaan ei katsoisi luonnoksia ennen kuin on polvirukouksiin suostunut."
Väisänen ei suostunut.
"Haarniska ei halua taipua", Antero sanoo kirjassa.
Eipä ollut yhtään helpompaa Helsingin Kontulan Mikaelinkirkon alttaritriptyykin kanssa. Suuri Abloy-avain kiusasi siellä seurakuntaneuvoston herroja ja rouvia.
Kokousrumba ja jatkuva kyseenalaistaminen pakotti Hannu Väisäsen turvautumaan tuttuun Siionin virteen.
"Moni asia romaanissa on liioittelua, mutta tämä on totta. Tivaaminen meni vaan niin pitkälle, että nousin seisomaan ja silmät kiinni lauloin Armon suurin taideteos... Lauloin kaksitoista säkeistöä. Muutama vuosi aikaisemmin esitimme Siionin virsiä Mirja Airaksen ja Outi Heiskasen kanssa julkisesti eri tilaisuuksissa. Virsi oli minulla tuoreessa muistissa. Se tehosi."
Rakkaudesta unelmoiva romaanin nuori taiteilija toteaa sarkastisesti: "Kuka tulisi syömään illallista kirkkomaalarin kanssa, joka on kääntänyt selkänsä Creedence Clearwater Revivalille?"
Mikä on nyt Väisäsen suhde kirkkoon ja uskoon?
"Päätin, että ainakin tämän kirjan kirjoitettuani olen vielä evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Haluan olla samassa nyrkkeilykehässä, vastuu sanomisista on silloin toisenlainen. On niin hirveän helppo huutaa ulkopuolelta: mottaa sitä otsaan."
"Aihe tulee jatkossakin kiinnostamaan minua. Mutta enemmänkin joku vertaileva uskontotutkimus kuin tunnustuksellinen omakohtainen uskonto", Väisänen määrittelee.
"Nyt voin harkita uudestaan, eroanko. Minulla ei ole minkään näköistä hampaankolossa, mutta voimakkaasti kriittisiä tuntemuksia koko kristinuskoa kohtaan."
Artikkelin lähde Kaleva