Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Raahe "Miten lempi leiskuu?" huikkaa näyttelijä Heikki Tervakangas hymy suupielessä kiivetessään Raahen Teatterin lämpimälle vintille.
"Hienosti!" kuittaa teatterin taiteellinen johtaja ja ohjaaja Sari Ohinmaa häkeltymättä.
"Tulen just nyrkkeilyottelusta."
Ohinmaa sanoo, että hänelle kuuluu kaikkea hyvää.
"Täydellistä. Olen siunattu ja etuoikeutettu ihminen", hän hymyää.
Syynä on rakkaus. Muuta ei voi vastata.
"Siitä on parisen vuotta aikaa, kun oma minäni alkoi vaatia elintilaa. Suunnittelin silloin Anna Liisaa. Se oli käänteentekevä työ, jonka aikana isäni kuoli. Minna Canthin draamasta tulikin itselleni kauhean hoitava tuotanto. Näytelmä, jolla kuvittelin antavani lohtua kaikille muille ihmisille, lohduttikin lopulta minua", Ohinmaa kertoo.
"Löysin itseni 42-vuotiaana. Sisukseni olivat auki oikean ihmisen kävellä sisään. Se oli iso prosessi, joka alkoi, jumalan kiitos!"
Sari Ohinmaa puhuu Pekka Jaatisesta. Raahelaislähtöinen kirjailija on entinen kansallisen tason amatöörikilpanyrkkeilijä. Sillä se nyrkkeilymatsikin selittyy. Tottakai sitä täytyi mennä katsomaan, kun Rovaniemen Reippaan Ahmad Muhammad iski voiton Raahen kansallisissa nyrkkeilykilpailuissa.
Ohinmaan jäähyväisohjaus Raahen Teatterissa on Pentti Saarikosken Kuikan pelto. Ensi-ilta on jo takana ja edessä muutto Rovaniemelle, missä Pekka Jaatinen nykyisin vaikuttaa.
Viimeiset 15 vuotta Sari Ohinmaa on ollut naimisissa teatterin kanssa. Takana on 59 ohjausta Raahessa, Pyhäjoella, Oulaisissa ja Oulussa.
"Se kertoo kaiken, mitä teatteri on minulle ollut. Teatteri on ollut isä ja äiti, puoliso ja ystävä, pakopaikka ja piilopaikka. Mitä tahansa", hän tunnustaa.
"Kyllä minä olen myös paennut teatteriin. Täällä on ollut hyvä olla. Moni näyttelijöistäkin on paennut teatteriin oman elämänsä vaikeuksia. Tämä yhteisö, tämä laji antaa voimia. Täällä saat olla justiin sellainen kuin olet, ja sinut hyväksytään. Tämä on kuin improvisaatioteatteria suorana koko ajan. Täällä on automaattinen hyväksymisen ilmapiiri. Ei tule kieltoa. Ai sulla on tällainen päivä. No kerro lisää!"
Sari Ohinmaa on tehnyt oivan havainnon: Kun koiraharrastajat tapaavat, he puhuvat koirista. Hevosharrastajat puhuvat hevosista. Autoharrastajat autoista.
"Teatterilaiset puhuvat elämästä, tunteista, siitä miten voin, mitä mulle kuuluu. Tätä kautta suosittelen teatteriharrastusta joka ikiselle. Ei ole asiaa, jota ei voi jakaa näyttelijätovereitten kanssa. Ei ole", Ohinmaa toteaa.
"Eikä se ole ihme, että tässä avautumisen ilmapiirissä tapahtuu myös rakastumisia. Olen näiden 15 vuoden aikana nähnyt monen parin syntyvän."
Sari Ohinmaa on johtanut Raahen Teatteria - entinen Pekkateatteri - kohti taiteellisesti korkeampaa tasoa.
"Minut värvättiin tänne. Tulin apulaisohjaajaksi Matti Pajulalle ohjaamaan Simo Hämäläisen näytelmää Jätkät 1999 ja nostamaan Pekkateatterin profiilia", Ohinmaa kertoo.
"Olen saanut tehdä tässä kaupungissa, mitä olen halunnut. Teatteri on saanut kehittyä rauhassa, sitä on tuettu. Meillä on ollut loistavat yhteistyökumppanit. Vaikka yleisömäärät eivät ole aina olleet mitenkään valtavia, meidän tekemisiä ei ole kyseenalaistettu. Tavoitteena on ollut tehdä Raahen Teatterista ammattivetoinen."
Mitä Sari Ohinmaa nyt aikoo?
"Alan kirjoittaa. Kenkälaatikossa odottaa kuutisentoista näytelmän aihiota. Tarkoitus on myös kopeloida avopuolisoni Pekka Jaatisen teoksia. Ensi töikseni dramatisoin varmaan Kuolema Suursaaressa -romaanin, koska kuulen sen kuunnelmana. Sisuksiani polttaa koko Lapin sota -sarjan dramatisointi."
"Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun saan rauhassa toteuttaa itseäni ja laajentua rajattomassa ymmärryksen, sallimisen ja rakastamisen ilmapiirissä."
Artikkelin lähde Kaleva