Artikkelin lähde Kaleva
Risto Lauriala 40 vuotta
taiteilijana. Heikki Sarvela
-salissa Limingassa 24.2.
Pianisti Risto Lauriala konsertoi sunnuntaina Limingassa 40-vuotista taiteilijauraansa juhlistaen ja konsertti oli samalla osa 40 vuotta toimineen Limingan seudun musiikkiopiston juhlavuoden ohjelmaa.
Muusikoiden ikääntymiseen liitetään usein tulkintojen seestymiseksi kutsuttu ilmiö, joka käytännössä tarkoittaa tempojen hidastumista ja voimakkaitten nyanssien pehmenemistä.
Ikienerginen Lauriala ei tähän muottiin suostu asettumaan, vaan taiteilija jatkaa edelleenkin virtuositeetista nauttivana äärimmäisyyksien etsijänä.
Pianistien perusohjelmistoon ja taiteilijalle rakkaisiin säveltäjiin keskittynyt ohjelma alkoi kahdella Johann Sebastian Bachin Preludilla ja fuugalla kokoelmasta Das Wohltemperierte Klavier II.
Huippunopeat preludit ja selkeästi soivat fuugat noudattivat suuren pianistisen Bach-tradition parhaita perinteitä ja toimivat samalla hyvänä johdatuksena Alexander Silotin sovitukseen Bachin Chaconnesta sooloviululle.
Laurialan unohduksista esiin nostama Silotin sovitus tekee Ferrucio Busonin legendaarisen version pianotekstuurille rasvaimun ja onnistuu keventämään esittäjän taakkaa huomattavasti menettämättä kuitenkaan juuri mitään soivasta lopputuloksesta.
Ensimmäisen puoliskon huipensi äärimmäisen räjähdysherkkä tulkita Ludwig van Beethovenin Sonaatista f-molli op. 57 Appassionata. Laurialan näkemys tästä sonaatista tuntuu vuosien varrella muuttuneen entistä karummaksi ja ilmaisullisia äärirajoja johdonmukaisesti etsiväksi.
Väliajan jälkeen tunnelmaa pehmensi Claude Debussyn sarja Estampes, jonka parissa Heikki Sarvela -salin kuivahko akustiikka varmasti ohjasi omalta osaltaan Debussyn sävelkieltä enemmän lyijykynäpiirrosten kuin vesivärimaalausten suuntaan.
Konsertti huipentui hurjahenkiseen Chopin-osastoon, jossa moni pianisti olisi käyttänyt jo Scherzoa h-molli op. 20 veret seisauttavana loppunumerona, mutta Lauriala jatkoi vielä suurten linjojen tulkinnalla Balladista g-molli op. 23.
Yli kaksituntisen konsertin lopuksi taiteilija jaksoi ilahduttaa villiintynyttä yleisöään peräti kolmella ylimääräisellä, jotka nekään eivät olleet pieniä tunnelmapaloja, vaan Franz Lisztin lied -sovitusten kaltaisia virtuoosikappaleita.
Salin flyygeli ei vain oikein tahtonut kestää Laurialan kolossaalista energisyyttä, sillä soittimen viritys alkoi selvästi pettää jo ennen konsertin väliaikaa.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva