Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Oulu Pianisti Risto Laurialan, 63, persoonassa on yhtä ehdotonta taiteen paloa kuin Tenavat-sarjakuvan Amadeuksessa.
Yhä vain hän palvoo Johann Sebastian Bachia, Ludwig van Beethovenia ja Franz Schubertia, vaikka tietää, että nykymusiikin tekeminen olisi monessa yhteydessä trendikkäämpää.
Lauriala siteeraa 40-vuotistaiteilijajuhlakonserttinsa alla arvostelua, jonka professori Erik Tawaststjerna kirjoitti hänestä Helsingin Sanomiin kolme vuosikymmentä sitten.
"Onnellinen pianisti on se, jonka johtotähtinä ovat Bach, Beethoven ja Schubert. Hän ei eksy tieltänsä."
Näissä Tawaststjernan ajatuksissa kiteytyy taiteellinen kutsumus sellaisena kuin Laurialakin sen ymmärtää.
"Uudempaa kamarimusiikkia olen toki soittanut, mutta muuten ohjelmistoni aikajana loppuu Claude Debussyn, Dmitri Šostakovitšin ja Olivier Messiaenin sävellyksiin."
"Jos ajattelee klassista pianokirjallisuutta wieniläisklassismista 1900-luvun romantiikkaan ja osin impressionismiin, kaiken sen soittamiseen ei yhden pianistin elämä riitä alkuunkaan."
Tänään sunnuntaina Limingan Heikki Sarvela -salissa Laurialan soittamina kuullaan aluksi Bachilta kaksi preludia ja fuugaa teoksesta Das Wohltemperierte Klavier 2 sekä Chaconne Sooloviulupartitasta d-molli Alexander Silotin pianosovituksena.
Beethovenin tuotannosta ohjelmassa on Pianosonaatti nro 23 "Appassionata".
Konsertin jälkimmäisen puoliskon aloittaa Debussyn Estampes (kolme vaskipiirrosta). Lopuksi soivat Frédéric Chopinin Scherzo nro 1, Valssi a-molli ja ja Balladi nro 1.
Limingan kulttuuritoimen kanssa yhteistyössä toteutettu konsertti avaa Limingan seudun musiikkiopiston 40-vuotisjuhlavuoden.
Laurialan varsinainen 40 vuotistaiteilijajuhlakonsertti on torstaina 28. helmikuuta kello 19 Helsingin Kanneltalossa.
Lauriala on työskennellyt Sibelius-Akatemiassa 1977 saakka. Säestyksen lehtorina hän aloitti 1982.
Kollega Ralf Gothónin alulle paneman säestäjä vai pianisti -keskustelun lopputuloksena Sibelius-Akatemiassa suositaan nykyään termiä "kamaripianisti".
"Jos kamaripianistin soittokaveriksi sattuu oikein suuriegoinen laulaja, siinä tulee kyllä helposti Sancho Panza -fiilis. Pianisti muuttuu aseenkantajaksi."
Laurialan soittoa ei leimaa näpertely, vaan esteet tyylikkäästi ylittävä suoraviivaisempi ote.
"Esikuvinani ovat olleet Alfred Brendel, Emil Gilels ja Rudolf Serkin. Kaikille näille pianisteille oli tyypillisempää pitkän linjan muotoilu kuin hienohelmaisuus, jossa jok’ikisen tahdin pitää merkitä jotakin. Tietty musiikillisten osaten arvojärjestys ja kokonaismuoto ovat olennaista."
Pianistiin teki vaikutuksen hiljattain televisiossa näytetty dokumentti baritoni Dietrich Fischer-Dieskausta.
"Hän nimenomaan alleviivasi ajatusta, että esiintyjälle tärkeintä on musiikkitaideteoksen tunnetuksi tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoitus ei saisi olla, että muusikosta vain tehdään tunnettua musiikin kautta."
Risto Laurialan pianistiset juuret ovat 1950- ja 1960-lukujen taitteen Oulussa.
Oulujoen seurakunnan kirkkoherran Vilho Laurialan jälkeläisenä hän pääsi varhain kiinni muun muassa juuri Bachiin. Pianonsoittoa Risto-poika opiskeli ensin Helge Lückin yksityisoppilaana. Myöhemmin Oulun musiikkiopistossa opettajaksi vaihtui Jussi Törnwall.
"Ensimmäiset musiikilliset vaikutteet sain ihan pikkupoikana 1950-luvulla Alavudella kuunnellessani isän gramofonilla Bachin triosonaatteja. Oulaisissa nykyään asuva vanhin veljeni Jouko oli ja on edelleen varsinainen Bach-fani."
Myöhemmin seurasi pianonsoiton opintoja Sibelius-Akatemiassa Timo Mikkilän luokalla, Lontoossa Ilona Kabosin ja Maria Curcion yksityistunneilla sekä Wienin musiikkikorkeakoulussa 1973-1975 Dieter Weberin johdolla.
Ensikonserttinsa jälkeen Risto Lauriala on esiintynyt ahkerasti kamarimuusikkona, orkestereiden solistina ja liedpianistina. Hänet tunnetaan myös useista levytyksistä.
Maj Lind -pianokilpailun hän voitti 1970 ja Wienin Stepanov-kilpailun 1974.
Artikkelin lähde Kaleva