Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara Kaleva
Liminka Suomessa toimii noin 90 musiikkiopistoa, levittäytyneenä tasaisesti kaupunkeihin ja maalaiskuntiin.
Ainakin se oli alkuperäinen tarkoitus, kun musiikkiopistotoimintaa alettiin 1970-luvulla kehittää. Monet pienet musiikkiopistot ovat kuitenkin joutuneet vähentämään aloituspaikkoja kuntien vaikean taloustilanteen vuoksi.
Limingan Seudun Musiikkiopiston rehtorin Tiina Nikanderin mukaan on tasa-arvon kannalta tärkeää, että musiikkiopistot säilyvät myös maalaiskunnissa.
"Kommentit opistojen elitismistä ihmetyttävät. Missä tahansa saattaa asua musiikillisesti lahjakas lapsi, jolle koko valtakunnan kattava verkosto antaa mahdollisuuden", hän sanoo.
Limingan Musiikkiopisto täyttää tänä vuonna 40 vuotta.
Opistosta huokuu sen perustajan, silloisen musiikinlehtorin Heikki Sarvelan, kunnioitus.
Konserttisali on nimetty hänen mukaansa, ja Nikanderin mukaan Sarvelan perintö tulee edelleen vastaan arkipäivän kohtaamisissa.
"Monet kertovat olleensa hänen oppilaanaan tai soittamassa nuoriso-orkesterissa. Sarvela oli opettaja, säveltäjä, orkesterin johtaja ja soitti itse useita instrumentteja, eli todellinen musiikkikulttuurin uudisraivaaja Limingassa", Nikander kertoo.
Sarvelan ja muiden paikallisten aktiivien luoma pohja on kantanut opiston toimintaa nykypäivään asti.
Kun Nikander tuli opiston rehtoriksi vuonna 2003, oppilaita oli 123. Nyt määrä on noussut kolmeensataan. Vuonna 2006 mukaan tuli tanssi- ja balettikoulu, jossa oppilaita on 50.
Vuosittain Limingan musiikkiopistoon on noin sata hakijaa, joista viime vuonna valittiin 40. Oppilaspaikkoja ei ole jouduttu vähentämään, mutta kysyntää on enemmän kuin resursseja.
Nikander arvelee, ettei musiikkiopiston merkitystä Limingan kokoisella paikkakunnalla ole vielä havaittu. Opistolla ei esimerkiksi ole omaa toimitilaa, vaan se toimii Limingan lukion yhteydessä.
"Suurimmalla osalla musiikkiopistoista on oma toimitila, joka sitten jalkautuu moneen paikkaan. Tukikohta tekisi toiminnan selkeämmäksi ja parantaisi opettajien ja oppilaiden työskentelymahdollisuuksia."
"Toki ymmärrän, että tämä on resurssikysymys. Toiset rakennuskohteet koetaan tärkeämmiksi", hän lisää.
Toinen musiikkiopistoja kohtaan suunnattu kritiikki liittyy liialliseen tavoitteellisuuteen. Nikander painottaa, että
kyseessä ei ole koulu vaan taideoppilaitos.
"Kuten muussakin taiteessa, myös musiikissa kirjoittamaton sääntö on se, että henkenä on vapaus. Vaikka asetetaan tavoitteita ja tehdään suorituksia, lähtökohtana on jättää opiskeluun ilmaa."
"Se, että annetaan seitsemän vuotta aikaa kehittää tiettyä musiikillista taitoa pitäisi nähdä poikkeuksellisena mahdollisuutena."
Nikander ei ole 30 vuoden opettajauransa aikana huomannut muutoksia lasten keskittymiskyvyssä. Kulttuurinen ympäristö kuitenkin on muuttunut.
"Lapset kuuntelevat enemmän ja monipuolisempaa musiikkia kuin koskaan aikaisemmin. Vaihtoehtoja on paljon, ja klassinen musiikki saattaa jäädä varjoon."
Hän toivoo, että opiston tarjontaa hyödynnettäisiin kokonaisvaltaisesti.
"Opiskelu voi olla muutakin kuin pelkkä soittotunti. Esimerkiksi orkesteritoiminta on nuorelle aarrearkku ja yhteisöllisyyttä voimistava asia."
Sarvelan aikaan opiston nuoriso-orkesteri eli kulta-aikaansa ja teki konserttimatkoja muun muassa Bulgariaan.
Nykyään orkesteri toimii yhteistyössä Oulun konservatorion Okko-orkesterin kanssa.
Konservatorion kanssa on tehty kaksi konserttimatkaa kotimaahan ja seuraava yhteinen konsertti on suunnitteilla syksylle.
Juhlavuoden ohjelmassa tuodaan esille musiikkiopiston arkea myös opetuksen kannalta. Opettajat pitävät omia konserttejaan ja suunnitteilla on vanhojen oppilaiden konsertti.
Pääjuhla pidetään marraskuussa.
Konsertti alkaa kello 18.
Artikkelin lähde Kaleva