Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Arkkitehti Veli Karjalainen on ollut kauan näköalapaikalla, mitä tulee Oulun kasvuun, rakentumiseen ja ihmisten asettumiseen alueelle.
Tällä hetkellä hänellä on kirjaimellisesti näköalapaikka suurimpaan viime vuosien hankkeista: arkkitehtitoimiston palaverihuoneen ikkunoista voi tuijottaa suoraan Hallituskadun halkaisevaan rooppiin.
"Tunnemme myös Kallioparkin konkreettisesti", Karjalainen toteaa viitaten räjäytyksiin. "Minä puhun siitä Kallioparkkina, en Kivisydämenä. Minusta se ei ole onnistunut nimi."
Ammattimies ei kuitenkaan vastusta pysäköintiluolan rakentamista, sillä se avittaa tarvittavaa muutosta.
"Keskustaa olisi voitu kehittää jo aiemmin. Tämä kaupunkihan vaikuttaa pienemmältä kuin onkaan."
Ensimmäiset muistikuvat hänellä on Oulusta vuodelta 1963, jolloin oli aika astua armeijan harmaisiin. Muutos on ollut suuri.
"Eihän tässä ollut kuin ruutukaava-alue, Karjasilta ja Tuira", hän toteaa.
"Muistan miten ihailin juuri valmistunutta Klubitaloa. Se oli mielestäni upea!"
Karjalaisen arkkitehtitoimisto on sijainnut tuossa oululaisessa maamerkissä jo kymmeniä vuosia.
Pitkää uraa voisi luodata vaikka teippaamalla seinälle kaupungin kartan. Ennen pitkää siihen syntyisi nuppineulojen meri merkkaamaan niitä kohteita, joissa toimisto on ollut luomassa uutta.
"Oulun kaltaisessa kasvukeskuksessa on riittänyt työtä."
Kartalta löytyy asuntosuunnittelua Kaakkurin ja Ritaharjun kaltaisille uusille alueille. Vanhan asutuksen lomaan on luotu koteja eri puolille kaupunkia. Niin Värtössä kuin Alppilassa tämän arkkitehtitoimiston kädenjälki on näkyvää.
Erityisesti omakotialueen täydennysrakentamisessa on haasteita, Karjalainen myöntää.
"Pyrin sopeuttamaan uuden ympäristöön, mutta pelkästään ympäristön ehdoilla ei voi suunnitella. Arkkitehdin pitää pystyä jättämään itsestään merkkejä."
Onko kotien luojalla toivomuksia?
"Haluaisin pikkusen väljempiä keskipinta-aloja. Asunnot suunnitellaan melko pieniksi ja sitten pitää olla niitä huoneita."
Pinta-alakin jää kolmioissa 60:een neliöön, Karjalainen sanoo. "Ei ne huoneetkaan siten voi isoja olla."
Eläkkeelle jääminen ei arkkitehtiä houkuta.
"Teen sellaista puolta päivää", hän määrittelee.
Täysin vapaaherrana ei toinenkaan puoli Karjalaisen päivästä kulu.
"Kehittelen mielelläni ideoita kotonani. Minulla on kynä ja paperia aina käsillä. Teen muistiinpanoja vaikka televisiota katsoessani."
Vapaa-aikanaan Veli Karjalainen nauttii taiteesta sen monissa muodoissa, kuten hän itse luonnehtii.
Hän seuraa kuvataidetta, lukee paljon ja kuuntelee musiikkia monipuolisesti.
Veli Karjalainen on niitä, jotka allekirjoittavat Goethen ajatuksen "Arkkitehtuuri on jähmettynyttä musiikkia".
"Joskus tunnen, miten siitä musiikista, jota kuuntelen, muodostuu tila."
Artikkelin lähde Kaleva