Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Kevättalven aurinko paistaa kirkkaasti Sirkka-Liisa Linnan avaraan olohuoneeseen, josta kuuluu iloinen nauru. Linna on saanut vieraakseen Terttu Häkkisen ja Maila Salovaaran, joiden kanssa muistellaan 35 vuotta täyttävän Zonta-kerho Oulu II:n
taivalta. Kaikki kolme rouvaa ovat kerhon perustajajäseniä.
Vuosikymmenien kuluessa on tehty paljon niin kotimaan kuin maailman tyttöjen ja naisten hyväksi. Yhdessä tekeminen on lujittanut kolmikon ja koko kerhon välistä ystävyyttä.
Linna on yhä toiminnassa mukana, mutta Häkkinen ja Salovaara ovat ikizontia. He eivät maksa enää jäsenmaksua eivätkä toimi kerhossa aktiivisesti. "Terttu ja Maila ovat harmaita eminenssejämme", Linna kertoo. Näillä naisilla on hiljaista tietoa.
Zontakerhot ovat maailmanlaajuisia naisten palvelujärjestöjä, joilla on paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä projekteja. Jokainen zonta valitsee tehtävän, jota oma ammattiosaaminen tukee.
Zontien yhdessäolo on sisarellista. Sitä kuvastaa Suomen zontien tämän hetkinen kansallinen kampanja "Sisarta ei jätetä", jonka tuotolla tuetaan Vanhustyön keskusliiton vuonna 2006 käynnistämää ystäväpiiritoimintaa.
Oulu II -kerhon perustamiskokous pidettiin alkuvuodesta 1978.
"Olemmekohan liian omahyväisiä, jos sanomme, että olimme aika hakoja keräämään rahaa", kolmikko sanoo. Energisiä puuhanaisia oli silloin reilut kaksikymmentä.
Oulu II:n paikallisia palvelukohteita ovat olleet muun muassa Oulun Ensi- ja turvakoti, Tahkokankaan keskuslaitos, Raatin nuorisotoiminta ja seurakunnan erikoisnuorisotyö ja Yhteisvastuukeräys.
Opiskelijoille on saatu stipendejä ja kerho on tukenut taloudellisesti muutaman kansainvälisen opiskelijan opiskelua Oulussa.
"Heti ensimmäisenä toimintavuotena järjestimme Oulun tuomiokirkossa Mauno Kuusiston konsertin. Siihen aikaan lupa moiseen oli tiukassa. Pelkäsimme, saammeko edes väkeä kirkkoon, ja niinpä soitin Kuusistolle, voisimmeko keskustella palkkiosta vielä konsertin jälkeen. Ei tarvinnut. Kuulijoita tuli niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet kirkkoon", Salovaara kertoo.
Vuonna 1980 saimme Jorma Hynnisen konsertoimaan Oulun tuomiokirkossa. Marraskuussa 1994 pidettiin paikallisten Zonta-taiteilijoiden esityksenä konsertti Estonian laivaonnettomuuden uhrien hyväksi tuomiokirkossa.
"Vanhan polven" zontien valttikortti oli suuren suosion saavuttanut variksenmarjoista valmistettu lemmenjuoma, jota myytiin Naisten messuilla. "Sanoimme, että jollei tehoa, tulkaa ensi vuonna uudestaan", Häkkinen kertoo.
Perinteestä kuitenkin luovuttiin, sillä marjojen kerääminen ja juoman valmistaminen oli niin työlästä.
Vuorovaikutus ja sisarellisuus ovat zontien mielestä keskeisin anti mitä toiminnasta saa.
"Naiset voivat tehdä toistensa hyväksi paljon. Kerran saimme, järjestämällä työpaikkakeräyksen, peräti kahdessa viikossa pakettiautollisen keittiökalusteita Tallinnan lastensairaalaan, josta kaikki keittomahdollisuudet puuttuivat. Siellä oltiin kasvokkain todellisen hädän kanssa", Linna, Häkkinen ja Salovaara sanovat.
Oulu II:n toiminta jatkuu nuorempien zontien myötä. Tukevalle pohjalle rakennetun työn ansiosta on turvallista katsoa eteenpäin.
Artikkelin lähde Kaleva