Artikkelin lähde Kaleva
24.2. saakka.
Kääröjä ja kuvahaitareita, langalla kiinni sidottuja opuksia ja avaimella lukittuja kirjan-kansia.
Biblioteko-ryhmän Silja Ahola, Marja Purto, Anu Torikka ja Arja Valkonen-Goldblatt ovat tuoneet pääkirjaston näyttelytilaan taiteilijakirjoja.
Taustoiltaan historiaan kurkottavan taiteen lajin nosti laajempaan tietoisuuteen 1960-luvulla Marcel Duchamp, jonka mukaan taiteilijakirja on sellainen, jota taiteilija sellaiseksi sanoo.
Koska taiteilijakirja voi siis lopulta olla mitä vain, liikutaan aika syvällä käsitetaiteiden maastossa.
Taiteilijakirjaa voinee kuitenkin luonnehtia kirjaa muistuttavaksi, usein käsin tehdyksi itsenäiseksi taideteokseksi, jonka pääpaino on visuaalisuudessa.
Se näyttäytyy mielikuvituksellisena tutkielmana kirjasta, sen ideasta ja aineellisesta olemuksesta.
"Kerron tarinaa. Luen ja kirjoitan ilman sanoja", kuvailee Arja Valkonen-Goldblatt.
Taiteilijakirja on kertomus, jota ilmaistaan verbaalisen sijasta muodoilla, väreillä ja materioilla. Mausteeksi ripotellaan oivalluksia ja huumoria.
Kirjastossa esillä olevia teoksia on kuvitettu myös teksteillä.
Kirjan esineellistä ja esteettistä luonnetta korostavan ilmiön voi nähdä tässä ajassa vastavetona yhä enenevässä määrin sähköistyvälle tiedonsiirrolle. Näyttöruuduilta ja äänikirjoista puuttuvat kirjan aistittavat ulottuvuudet.
Taiteilijakirjoja pitäisikin pystyä tunnustelemaan ja pitämään kädessä.
Tästä lähtökohdasta herää kysymys palveleeko teosten sijoittaminen lasivitriinien uumeniin alkuperäistä ideaa?
"Ajankohta näyttelylle on loistava, sillä teokset kommunikoivat tekstiilitaiteen triennaalin kanssa", pohtii näyttelystä inspiroitunut kuvataiteilija.
Aika taiteilijakirjoille vaikuttaa ylipäätään suotuisalta, sillä taiteen muoto näyttäisi olevan nousujohteessa.
Maaliskuussa näitä nähdään lisää, kun Lokikirjat - Logbooks -niminen taiteilijakirjaryhmä esittäytyy Raahen Galleria Myötätuulessa.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva