Artikkelin lähde Kaleva
Peerit Tähtinen Kaleva
"Meillä oli haave, ettemme lähtisi lähiöön asumaan, vaan oikeasti kauemmaksi", valokuvataiteilija Anni Kinnunen ja Riku Seilonen kertovat.
Hietasaaressa asui tuttu perhe vanhaa puutaloa ja viereisellä tontilla sijaitsi 1920-30-luvun vaihteessa valmistunut autioksi jäänyt talo. Kun kaupunki laittoi rakennuksen julkiseen myyntiin ja edellytti, että se korjataan kolmessa vuodessa ja siinä järjestetään kulttuuritoimintaa, pariskunta teki tarjouksen.
"Meitä kiinnostaa epäkaupallinen, taiteellinen toiminta", Anni selittää.
Kaupungilta päätöksenteko venyi ja maa ehti routaantua ennen kuin myönteinen päätös tuli.
Pariskunta aloitti kuitenkin heti remontin tyhjentämällä ja siivoamalla talon ja ympäristön.
"Roskaa todella oli, ravikärrystä moottorikelkan moottoriin."
Talon runko oli hyvässä kunnossa, lahoa löytyi vain kuistin alta. Vesivahinkoja ei ollut sattunut, eikä sisälle tullut vesijohtoa, koska edelliset asukkaat olivat kantaneet vesipostista ämpärillä vedet sisälle. Huusikin oli ulkona.
Lattioista poistettiin muovimatot ja seinistä revittiin vanhat tapetit. Kaikki alkuperäiset peiliovet, katot ja listat olivat tallella. Jopa vanhat pönttöuunit olivat ehjiä ja toimivia.
"Riku oli ensin puoli vuotta talon alla, koska sinne ei saanut konetta", Anni aloittaa.
"Minulla oli uimalasit päässä kun kaivelin talon alla viemäriputkille tilaa", Riku jatkaa.
Etukäteen pariskunnalla ei ollut remonttitietämystä, joten ennen kuin he ryhtyivät varsinaiseen työhön, he lukivat käsillä olevan vanhan talon kunnostamiseen liittyvän kirjallisuuden. Museoviraston korjauskortit tulivat samaten tutuiksi.
Korjausrakentamiskeskuksen Poran korjausarkkitehti Raimo Tikka on ollut apuna muun muassa pinkopahvin laittamisessa. Lattioiden lipeäkäsittelystä Anni löysi tietoa lehdestä ja innostui.
Pariskunta on halunnut säilyttää talon vanhan hengen ja valita sen mukaisia kunnostamistapoja. He ovat myös päättäneet, että kaikki talossa ollut, mitä pystyy käyttämään, käytetään ja korjataan tarvittaessa.
"Emme ole roiskineet polyuretaania. Lisäeristyksessä on käytetty pellavarivettä ja ekovillaa", lisää Riku.
Kylmiltään ollut vintti tyhjennettiin ensin puruista ja sinne on rakennettu lämmintä tilaa. Osa puruista on kannettu takaisin ja osa kierrätetään parhaillaan kunnostettavaan piharakennukseen.
Sisäikkunat on kunnostettu itse ja niiden alkuperäiset ikkunalasit päästävät kauniin väreilevän valon sisälle. Ulkoikkunat on korjannut käsityönä Maija Piirainen.
Pariskunta on tehnyt remontin yhdessä.
"Tällainen työ ei voi jäädä yhden harteille. Kummallakin ovat olleet omat osa-alueet. Sillä lailla homma pysyy hyppysissä", Anni miettii.
"Työvaiheita on ollut niin paljon, että on vaikea jäsentää. Töitä on tehty ilta- ja viikonloppuhommina. Usein viikonlopuiksi vuokrattiin jokin konekin, joka piti palauttaa maanantaina."
Ulkopuolista apua on tarvittu vain sähkö- ja lvi-töihin sekä kattoremonttiin. Projektilla on ollut vastaava mestari, mutta kokonaisvastuu on pysynyt pariskunnan harteilla.
Jos joku mielii tällaisiin hommiin, niin kannattaa aloittaa kirjaston kautta, pariskunta opastaa. Lisäksi on hyvä kysyä vielä kolmelta asiantuntijalta mielipide ja sitten vasta tehdä oma päätös.
Kolmen vuoden työrupeaman aikana pariskunta ei ole ehtinyt istumaan ja fiilistelemään.
"En ole sellainen ihminen, että voisin elää löysässä hirressä kymmenen vuotta ja kompastella työkaluihin", Anni toteaa tyytyväisenä puulämmitteisessä talossaan.
Artikkelin lähde Kaleva