Jäkälä yllätti yliopistoväen

Anne Helaakoski Kaleva
Liminka Äkkiseltään ei tulisi mieleen, että kirkkoherranviraston arkistokirjastoa tutkittaessa sen kenties arvokkaimmaksi aarteeksi osoittautuu kirjasarja jäkälistä.
Niin kuitenkin kävi, kun Limingan kirkkoherra Ilkka Tornberg pyysi toimittaja ja tietokirjailija Pekka Tuomikoskea järjestämään kirkkoherranviraston kauan koskemattomina olleet arkistokirjat. Tuomikoski innostui löydöistään ja kertoi niistä Oulun yliopiston kirjastolle.
Kyseinen teos on ruotsalaisen luonnontutkijan ja lääkärin J. P. Westringin jäkälä-opas Svenska Lafvarnas Färghistoria vuosilta 1805-1809. Se sisältää osat 1-5, joissa esitellään jäkälän ominaisuuksia värjäyksessä. Teoksen käsin väritetyt kuvaliitteet ovat toisen ruotsalaisen luonnontutkijan ja lääkärin Erick Achariuksen tekemiä.
Monien nykyistenkin jäkälätutkijoiden arvostaman kirjasarjan antikvaarinen arvo nousee yli tuhannen euron.
Kaiken kaikkiaan Limingan kirkkoherranviraston kirja-arkistossa on Suomessa ja Ruotsissa painettua kirjallisuutta 1600-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Pääosa teoksista on vanhoja Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta, mutta mukana on myös yllättävän paljon profaania, eli maallista kirjallisuutta. Lisäksi arkiston kätköissä on karttoja ja kuulutuksia.
Se, että kirkkoherranvirastosta löytyy luonnontieteeseen liittyviä kirjoja ei ole sinänsä mitenkään ihmeellistä. Pappilat olivat aikoinaan kaikenlaisen yhteiskunnallisen elämän keskuksia. Saarnastuolista julistettiin paitsi kirkollisia ilmoituksia, myös valistettiin kansaa.
"Pöntöstä kerrottiin, milloin esimerkiksi pottu piti istuttaa", kertoo kirkkoherra Tornberg.
Niinpä arkistosta löytyy myös muun muassa käytännöllinen pellavaopas vuodelta 1823, Neuwoja pellawan ruokkojille, kehrääjille ja kutojille sekä harvinainen käyttökirja Sieni-kirja; eli Sieni-Kallen oswiittaa tuntemaan ja käyttämään syötäwiä sieniä.
Yliopiston väen kanssa kirjoja tutkimaan tullut Oulun yliopiston ylikirjastonhoitaja Päivi Kytömäki muistuttaa, että pappilat olivat aikoinaan olleet valistuksen kärjessä.
"Pappilat olivat itse asiassa koulutuskeskuksia. Pappiloissa oli hyötypuutarhoja, ja seurakuntalaisille annettiin ohjeita puutarhanhoidosta ja kerrottiin uusista hyötykasveista. Kansansivistys oli tärkeä tehtävä. Esimerkiksi pellavaopas sopii hyvin pappilaan. Jäkälillä taas värjättiin pellavia. Papinrouvien tehtävänä oli toimia esimerkkeinä."
Jäkäläoppaan lisäksi toinen yliopistoa erityisesti kiinnostava ja merkittävä teos on saksalaisen saarnaajan ja luterilaisen hartauskirjailijan Christian Scriversin Siäle-skatt (Sielun aarre).
Teos on kuusiosainen, ja sen harvinaisuus piileekin siinä, että Limingassa oli kaikki kuusi osaa. Esimerkiksi yliopiston kirjastossa osia on vain kolme.
"Kokoelma on ollut hyvin käytetty ilmestymisvuodesta 1728 lähtien. Aikoinaan sitä hankittiin seurakuntien käyttöön paljon, mutta se on kulunut käytössä. Siksi koko sarjan löytyminen on harvinaista", kertoo Kytömäki.
Kaikkiaan Kytömäki on yllättynyt siitä, että arkistokirjastossa oli niin paljon teoksia, joita yliopiston kirjastossa ei ole. Limingassa olevista niteistä yliopistolta puuttuu parisenkymmentä.
Lisäksi osa Limingasta löytyneistä teoksista on yliopistolla vajaina kappaleina, tai ne ovat eri painosta.
Yliopistolla olisi kiinnostusta kartuttaa kokoelmaansa puuttuvilla kirjoilla.
Kirkkoherra Tornbergin mukaan asia meneekin seuraavaksi seurakunnan luottamuselinten päätettäväksi.
"Nyt teoksilla olisi mahdollisuus päästä paikkaan, missä asiantuntijat ja asianharrastajat pääsisivät tutustumaan niihin paremmin kuin täällä Limingassa."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva