Ikiliikkuja unelma-ammatissaan

Anna Kilponen Kaleva
Kempele Punoittavia poskia ja aitoa innostusta. Kempelehallin salissa syntyy ihmispyramideja, kun seitsemäsluokkalaiset tytöt pungertavat hienoihin asetelmiin toistensa lomaan ja päälle.
Kempeleen kirkonkylän yläkoulun tyttöjen liikuntatunti ei tällä kertaa ole ihan normitunti, ja paikkakin poikkeuksellisesti läheisessä liikuntahallissa lukion preliminäärin takia. Siksi ohjelmassa on nyt pyramidivoimistelua telinevoimistelun sijaan.
Ehkäpä salissa aistittava liikunnanriemu kertoo jotain myös perjantaina vuoden liikunnanopettajaksi valitusta Lahja Muhosesta - hän kun kuulemma osaa olla innostava.
"Se on kiva ja osaa opettaa", kuuluu Kempeleen kirkonkylän yhtenäiskoulun 7C ja D luokkien tyttöjen arvio liikunnanopettajastaan.
Liki 36 vuotta koululiikuntaa opettaneelle Muhoselle valinta vuoden liikunnanopettajaksi on hieno päätös työuralle, sillä kesällä hän jää eläkkeelle.
"Tavoitteeni on ollut innostaa oppilaita elinikäiseen liikkumiseen. Varon pelottelemasta ja pakottamasta heitä. Liikkumiseen pitää löytyä myös oma tahto", Muhonen kertoo opetusfilosofiastaan.
Tämä tarkoittaa oppilaan taipumusten huomioimista, esimerkiksi telinevoimistelutunnilla ketään ei pakoteta rekille. Välillä tietysti tulee tilanteita, missä oppilas ei olisi lainkaan innostunut osallistumaan liikuntatunnille. Silloin on Muhosen mukaan tärkeintä säilyttää maltti.
"Puhumalla tilanteista selvitään, ei huutamalla tai kovasanaisesti moittimalla."
Palkitsevinta opettajalle on, kun tunnilla koetaan aitoa liikunnanriemua, kuten nyt pyramidivoimistelussa.
"Huomaan onnistuneeni sytyttämään jonkinlaisen liikuntakipinän, kun kuntokeskuksen ryhmäjumpissa tapaan jo keski-ikäisiksi naisiksi ehtineitä entisiä oppilaitani."
Kun koululiikunta nousee julkisuuteen, sävy on monesti negatiivinen. Se harmittaa Muhosta, sillä negatiivisten kokemusten taustalla voi olla liikuntatrauma, jota ei ole osattu ottaa huomioon liikuntatunnilla.
"Jos oppilas on joskus vaikka meinannut hukkua, veden pelko voi paljastua uintitunneilla. Tämmöistä ei voi ohittaa olankohautuksella, vaan asia täytyy käsitellä."
Ikävä suhtautuminen koululiikuntaan voi johtua hänen mielestään myös siitä, että alakoulussa liikuntatuntien pitäjäksi on valittu opettaja, jolla ei itsellään ole kiinnostusta asiaan.
"Itse pyrin aina mahdollisuuksien mukaan liikkumaan tunneilla."
Muhonen on aina halunnut pitää ammattitaitonsa ajan tasalla. Hän sanookin liikkumisensa jakautuneen erilaisiin jaksoihin sen mukaan, mitä koulun liikuntaohjelmassa on.
Kun vuonna 2000 yläkoulun liikuntaan oli tulossa musiikkiliikunnan valinnaiskurssi, Muhonen rupesi harrastamaan monipuolisesti tanssia street-tanssista rivitanssiin. Jälkimmäistä hän harrasti kilpatasolla yhdeksän vuoden ajan.
"Onneksi Kempele on liikuntamyönteinen kunta ja työyhteisössä on ymmärretty kouluttautumisen arvo ammattitaidon kehittäjänä."
Innostuksen liikuntaan Muhonen sanoo saaneensa synnyinlahjana. Isosiskon esimerkin voimalla hän harrasti nuorena yleisurheilua piirikunnan tasolla Sotkamossa. Myöhemmin hän innostui naisvoimistelusta.
"Olen tällainen ikiliikkuja. Liikunta on minulle elämäntapa."
Eläkkeelle Lahja Muhonen jää hyvillä mutta hieman haikein mielin. Erityisesti hän odottaa, että eläkepäivillä olisi aikaa hoitaa kahta lastenlasta, matkata ruska-aikaan Lappiin ja käydä teatterissa.
Liikunta pysyy tietysti kuvioissa, mutta nyt se on omaehtoisempaa. "Pitää vain pitää huoli, etten innostu liikkumaan liikaa. Keho tarvitsee pari vapaapäivää viikossa."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva