Artikkelin lähde Kaleva
Elokuvasta Hellyyden ehdoilla saivat näyttelijä-Oscarit Shirley MacLaine naispääosasta äitinä ja Jack Nicholson miessivuosasta ex-astronauttinaapurina. Tytärtä esittänyt Debra Winger jäi palkinnotta, vaikka oli ehdokkaana.
Oulun Työväen Näyttämön teatteriversiosta nousee esiin nimenomaan tyttären roolissa Anna Kurttila.
Kurttila on Emmana herkkä ja replikoi kuin puhuisi omia ajatuksiaan. Kurttila tekee Emmasta tunnistettavan ja tuntevan ihmisen. Hänen Emmansa on luonteva pilveä polttavana, kikattavana pikkumorsiamena, äitinsä lyttäämänä aikuisena tyttärenä, kolmen lapsen uupuneena kotiäitinä ja jättäessään jäähyväisiä kuolinvuoteella.
Emma on Kurttilalta häikäisevä, hallittu roolityö. Hän on näyttämöllä rento ja auki.
Oulun Työväen Näyttämön kasvatti Anna Kurttila on oululaisen teatteriuniversumin uusinta tähtiainesta.
Kurttila nostaa riman niin korkealle, etteivät muut OTN:n näyttelijät aivan yllä samalle tasolle.
Etenkin Emman äidiksi (Liisa-Mari Kuopusjärvi) tarvitaan kameleonttimainen muuntautuja. Aurora Greenway on neuroottinen, asenteellinen ja yli-itsekäs Lumikuningatar-tyyppi.
Tällaisen ihmisen läpieläminen, sisäistäminen on vaativaa.
Kuopusjärvi pärjää äidin nahkoissa melko hyvin. Hän on vaihtuvissa mekoissaan ja rintakoruissaan ärsyttävän pinnallinen ja ulkokohtainen sekä pöyristyttävän epäempaattinen. Tämä kaikki on onnistumista.
Vaikka äidille kirjoitetut purevat repliikit auttavat, Kuopusjärvi ei kuitenkaan täysin kykene ilmentämään Auroran pirstaleisuutta ja keskeneräisyyttä ihmisenä. Fiinin porvarillisen teflon-kuoren alle kätkeytyy puberteettinen persoona ja omaa lastaan näykkivä äitimonsteri.
Puvustajia Ulpu Korpuaa ja Iida Ukkolaa äidin mittava garderobi työllisti kivasti.
Naisiin meneväksi ex-astronautiksi Petri Puolakalla riittävät raamit, mutta hän esiintyy varovasti. Puolakkaan saisi pumpata rutkasti lisää Frederikin kaltaista seksikone-asennetta. Avaruudessa pyörähtäneen Garret Breedloven - mikä kuvaava nimi! - pullistunut ego on ääretön.
Mari Kurkimäki ja Sanna Eerola tekevät useat lyhyet roolinsa ja sisääntulonsa huolella. Pienempien roolien nopea tyypittely on taitolaji.
Näytelmävalintana Hellyyden ehdoilla kannatti tehdä. Teksti on säälimättömän suora. Se esittää ison kysymyksen, voiko elämässä toteuttaa vain itseään.
Dan Gordonin näyttämösovituksessa on lyhyet ja ytimekkäät kohtaukset, toimivat aikasiirtymät, osuvaa dialogia ja hieno draaman kaari. Ohjaaja Antti Kairakari on voinut panostaa henkilöohjaukseen.
Siinä missä vaille kuusikymppinen äiti aloittaa uuden elämän ja puhkeaa kukkaan, tytär kituuttaa omaansa, saa kynsilleen ja kuihtuu.
Ajatella, ettei alkuperäistekstissä esiinny ex-astronauttia! Hänet on lisätty elokuvaan. Juoppo ja sekstaileva naapuri paransi tarinan viritystä ja koherenssia aivan ratkaisevasti.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva