Muutama vuosi sitten kaupunki kuitenkin kutsui miehen takaisin kotiin.
"Ei se ollut mitenkään tarkkaan harkittua. Minun oli tarkoitus jäädä Helsinkiin ja ehdin sinne jo kotiutuakin, mutta ei minulla myöskään mikään kaipuu sinne ole. Ouluun oli helppo tulla takaisin, koska täällä on kuitenkin ikänsä palloillut", Pelkonen kertoo.
Aki Pelkonen tienaa elantonsa näyttelemällä. Nyt keväällä hänet voi nähdä Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä esimerkiksi Keisarin valssi -musikaalin pyörteissä ja komediaklassikossa Kuinka äkäpussi kesytetään.
Ansiotyön ohessa Pelkonen ehtii taiteilla vapaa-ajallakin. Hän maalaa ja valokuvaa, kirjoittaa ja musisoi.
Lisäksi suunnitelmissa on aloittaa kierrätysmateriaalista koottujen design-huonekalujen valmistus yhteistyössä Eskolan konepajan kanssa. Juuri avatun kuvataidenäyttelynsä maalauksista Pelkonen haluaisi painattaa vielä tekstiileitä ja käyttöesineitä.
Pelkonen kuvailee Mind Mill -yhtyeensä soittavan "ehkä dark folk-rockia kauhuvivahtein". Laulaja-kitaristi Pelkonen tekee itse sävellysten ja sanoitusten rungot, joiden päälle kappaleet muotoutuvat yhdessä muun bändin kanssa.
Vaikkei yhtyeen keulakuvan ammatti juurikaan kuulu musiikissa, myöntää Pelkonen teatraalisuuden saattavan pirskahdella keikoilla esiin.
"Yleensä yritän kuitenkin olla keikkalavalla oma itseni, enkä laita mitään älytöntä rokkiminää päälle", hän naurahtaa.
Kiinnityksellä työskentelevän näyttelijän roolit ovat aina jossain määrin ennalta määrättyjä. Näin ollen näyttelijälläkin voi olla tarve ilmaista itseään työpaikan ulkopuolella.
"Taiteen tekeminen on omien tunteiden ja ajatusten välittämistä muille. Tarkoitus ei ole miellyttää ketään, vaan pikemminkin jakaa omia fiiliksiä muiden kanssa."
Pelkosen taideharrastukset ovat kehittyneet pakottamatta ja nivoutuvat toisiinsa hyvin.
"Pidin opiskeluaikana koulupäiväkirjaa, johon kirjoitin ajatuksiani. Jossain vaiheessa aloin riimitellä tekstejä ja sitä myöten kirjoittaa runoja. Syntyi idea runokirjasta ja lähetin käsikirjoituksenkin muutamaan kustantamoon. Ajattelin kuvittaa kirjan kannen ja runot itse, minkä vuoksi aloin maalata ja huomasin senkin olevan hauskaa."
"Teatterikorkeakoulun alkuaikoina ajatukset lähtivät laukkaamaan liiankin lujaa, kun yritin asemoida itseäni maailmaan ja tutkia sitä. Tekemisen myötä olen pystynyt kanavoimaan ajatukset luovuuteen, enkä ole enää joutunut samanlaisiin lukkotiloihin kuin silloin", Pelkonen kertoo.
Pelkoselta on turha kysyä, kuinka hänellä riittää aika kaikkeen.
"En osaa olla paikoillanikaan, se on minun tapani rentoutua. Jos lakkaan tekemästä, saatan tulla hulluksi", Pelkonen hymyilee pää täynnä ideoita.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>