Kohtalokkaassa petoksessa liikutaan reilusti ja oikeilla paikannimillä Oulussa.
Yhteistä kirjoissa on Lampelan luoman henkilögallerian mustavalkoisuus: ihmiset ovat joko puhdasta hyväsydäntä tai sitten pettäjiä, rikollisia tai muuten vain alhaisimpia ilkimyksiä.
Lampela luottaa tekstissään yhä myös product placementiin eli tuotesijoitteluun, mikä ärsyttää suunnattomasti. Lampelan kirjoissa kahvit keitetään Mocca Masterilla eikä kahvinkeittimellä, mikä paljastanee enemmän kirjoittajasta kuin kirjan henkilöistä.
Sami on kirjan mustia lampaita, kohtalokkaisiin tietokonekauppoihin ja sitä kautta velkakierteeseen ajautuva it-alan yrittäjä.
Mukavasta miehestä tulee vähitellen hylkiö, jota koulunkäyntiavustajana ja kaikin puolin ihanana ihmisenä kunnostautuva Krista yrittää kammeta takaisin kunnollisten kirjoihin.
Krista joutuu kamppailemaan miehestänsä koronkiskureita ja huumehörhöjä vastaan. Konnat eivät tyydy kovistelemaan vain Samia, vaan tulilinjalle joutuvat sekä Krista että myös Kristan läheiset. Otteet ovat kovat Oulun alamaailmassa.
Sama horjuminen jatkuu yhä. Välillä Lampela yllättää ronskiudellaan ja veren roiskinnalla, mutta välillä mennään täysin mitäänsanomattoman naistenlukemiston puolelle.
Oli mitä oli, mutta dekkari tai poliisiromaani Anja Lampelan kirja ei ole.
Onkin suoranaista lukijoiden harhaanjohtamista nostaa kirjan takakanteen pätkä kirjan tekstistä, jossa "rikoskomisario Rantala ja konstaapeli Leino kuuntelivat Puumalan tunnustuksia ilmeettöminä". Tällainen lainaus ei kerro Kohtalokkaasta petoksesta mitään.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>