Tutkittu lehti on Kaleva. Empiirinen aineisto kerättiin toissa vuonna haastattelemalla nimettöminä kahteen kertaan yhdeksää Kalevan eri ikäluokkiin kuuluvaa toimittajaa yhteensä 30 tunnin ajan sekä havainnoimalla toimituspalavereja ja toimituksen työskentelyä ylipäätään.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa kiintoisinta siinä on vallan ja luottamuksen pohdinta organisaation dynamiikassa, mutta tässä keskityn kirjan empiriaan. Lintulan löydöksiä ovat toimittajien ammattiylpeys, työstä saatava tyydytys ja velvollisuudentunto.
Nämä ja moni muukin havainto ovat yleistettävissä lukuisiin toimituksiin. Sellainen on myös johdolta saatu "virallinen palaute". Se on huonoa yleensä silloin, kun se on kriittistä.
Toisaalta ei toimituksissa mainittavaa päänsilitystäkään tapahdu. Riittävä, virheetön työpanos on normaalisuoritus, niin kuin muissakin töissä. Pelätäänkö kehujen aiheuttavan kateutta, kuten ongelmallisen tulospalkkiojärjestelmänkin, joka ei Kalevassakaan ole kovin onnistunut?
Kaleva on hieman epätyypillinen maakuntalehti. Vain kaksi muuta suurta lehteä on "sukujen" omistuksessa, Turun Sanomat ja Etelä-Suomen Sanomat Lahdessa. Kalevan omistavat edelleen kaksi pääsukua ja yksi pienempi yhteensä 70 prosentin osuudella, mutta hallituksessa on nyt niiden nuori polvi.
On tietenkin oireellista, että nykyisten kalevalaisten kalevalaisuus tarkoittaa solidaarisuutta vain omaan osastoon, ei edes koko toimitukseen saati yritykseen, sen johtoon ja omistajiin. Toimittajat jopa kieltäytyvät ottamasta selvää yrityksen taloudesta. He "vaan kirjoittavat".
Kaiken kaikkiaan he ovat kuitenkin tyytyväisiä työhönsä ja osastonsa autonomiaan.
Toimittajuuden kannalta aikamme hankaliksi ilmiöiksi siivilöityivät haastattelujen perusteella viihteellisyyden lisääntyminen, lehtien samankaltaistuminen ja valtakunnallisuuden korostaminen.
Viihdeaineisto, "life style", on todellakin lisääntynyt, mutta niin ovat lehtien sivumäärätkin. Laman jälkeen vain iltapäivälehdet pitivät yllä sanomalehdistön levikin kasvua.
Hinkua valtakunnalliseen näkyvyyteen muun muassa tyhjänpäiväisiä gallupeja teettämällä on vaikea ymmärtää. Ehkä sillä pyritään kertomaan omille tilaajille, että pinnalla ollaan.
Lintula on tehnyt suuritöisen tutkimuksen, jossa on paljon relevanttia tietoa ja havainnollistavia kaavioita. Juoni on kuitenkin aika yksitotinen: piti todistaa, että kulttuuri-instituutiosta on tullut rahantekokone. Rasitteena ovat lukuisat toistot.
Myös "toisen osapuolen kuuleminen", tässä tapauksessa päätoimittajan ja toimitusjohtajan haastattelu, olisi muun muassa heti ratkaissut muutaman ongelmaksi koetun ilmiön.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>