Nuorten aikuisten pariutumis- ja lapsensaantiprobleemat tuntuvat tätä nykyä haukkaavan huomattavan tai sanoisinko kohtuuttoman osan kotimaisen elokuvan kartasta.
On ollut Levottomia ja Lapsia ja aikuisia, ja nyt joukkoon liittyy Onnen varjot. Se tuo takaisin yhteen ohjaaja
Päähenkilöinä ovat aviopari Paula (Lymi) ja Jarkko (Lignell), jotka ovat koettaneet jo pidemmän aikaa hankkia lasta siinä kuitenkaan onnistumatta.
Heidän ongelmiaan peilaavat vauvakuumeen yhtäkkiä kokeva uranainen Helena (
Pariskuntien polut risteävät aiheuttaen yllättäviä lopputuloksia.
Ei voine kiistää, etteikö elokuvan aihe olisi ajankohtainen kuvatun ikäryhmän piirissä, kun lapsenteko syystä tai toisesta lykkääntyy nykyään niin pitkälle, että asia huolestuttaa jo pitkänhuiskeita pääministereitäkin.
Itse asiassa Anna-Leena Härkösen käsikirjoitus käy aiheen eri puolia läpi velvollisuudentuntoisesti kuin kuntoharjoitus. Ja sellaisella perusteellisuudella, että ainakin joitain miehenpuolia saattaa jo pyörryttää.
Onnen varjot alkaa edetessään liikkua yhä vaivattomammin, mutta kun Claes Olssonin ohjaus jää hahmottomaksi ja näyttelijäsuoritukset valjuiksi (edes Tiina Lymi ei pääse loistamaan), lopputulos on vain mukiinmenevää tasoa.
Sitä vain kiinnittää sitten huomiotaan sellaisiin seikkoihin kuin "kas kun kaikki ajavat samanmerkkisillä autoilla".
Tämähän vain heijastelee nykyistä rahaorientoitunutta ilmapiiriä, jossa elokuvastakin puhutaan pitkälti tuotannontekijänä.
Onnen varjot alkaa kuitenkin maistua ura/perhe-aiheen ylitarjonnalta.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>