Juhlapäivästä kertoo myös oven päälle nostettu pyhäpuvun takki. Siinä isäntä aikoo ottaa vieraansa vastaan. Rintamuksessa kiiltelee rivi ansiomerkkejä. Yksi niistä on ylitse muiden. Se luovutettiin Kalle Arvolalle 1960-luvulla. Ansiomerkin myöntäjät varmistivat etukäteen, että talossa ei ole vierasta väkeä luovutuksen aikaan.
"Sellainen merkki se on", Arvola sanoo. Hän on hieman arvoituksellinen, mutta antaa ymmärtää, että Isänmaan palvelukseen sekin liittyy. Hän on saamastaan kunnianosoituksesta hyvin ylpeä.
"Tällaista ei ole tässä pitäjässä kenelläkään toisella", hän sanoo.
On Arvolalla paljon muutakin sellaista, mikä muilta puuttuu: kokemuksia sodasta ja rauhasta, luottamusta ja sen myötä saatuja luottamustehtäviä, oma arboretum, puupuisto, jota käydään ihmettelemässä ja ihastelemassa pitkienkin matkojen takaa.
Ja paljon muuta, hyvin paljon.
Arvolan Kallesta kerrotan monenlaisia tarinoita, ja kertoo hän niitä itsekin.
Luodin tarina muistuttaa sodasta, venäläisestä tarkka-ampujasta ja haavoittumisesta. Kuolema kävi Kiestingin suunnalla niin lähellä Kalle Arvolaa, että sitä voi melkein koskettaa. Mutta Luoja oli Kallen puolella, ajatteli että ei ole vielä tämän nuorukaisen aika. Luoti kaivettiin keuhkoista, ja mies hoidettiin kuntoon.
Luoti on yhä tallella. Se on vitriinissä muiden muistojen joukossa. Niitä on siinä paljon, mukana myös oman isän mitaleita ja ansiomerkkejä.
Äidiltään Kalle puurakkautensa peri. Hän istutti niitä Alakestilän pihapiiriin ja kehotti poikaansa tekemään samoin. Äiti oli viisas ihminen ja katsoi ja näki tulevaisuuteen, sukupolvien yli.
Puistossa viihtyvät sellaisetkin puut ja pensaat, jotka eivät yleensä viihdy näillä korkeuksilla. Kalle Arvola sanoo, että ilmastosta se johtuu; Liminganjoen varrella se on sellainen että ovat suojassa.
"Vaan olen minä joskus epäonnistunutkin. Kaikki taimet eivät ole ottaneet juurtuakseen ja elääkseen."
"Minulla on niin tarmokas ja hyvä emäntä, että olen voinut mennä ja osallistua. Hän on pitänyt huolen taloudesta."
Niin hän tekee edelleen. Katri Arvola sanoo, että hän antoi miehelleen aikanaan vapaat kädet hoidella yhteiskunnan asioita, koska oli niistä kiinnostunut ja niihin osaava.
Tänään torstaina Alakestilässä otetaan vastaan vieraita, jotka eivät tietenkään ole pelkkiä vieraita vaan tuttuja vieraita, sellaisia joiden kanssa isäntä on ollut mukana niin monessa, että luvunpito on mahdotonta.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>