"Odottakaa, kirjoitan tämän lauseen loppuun", Ruusuvuori sanoo tervehdittyään, kääntyy vielä hetkeksi Applensa puoleen ja huomauttaa, että nyt saisi ilman lavastamista kuvan kirjailijasta työnsä ääressä.
Pisteen lyömisen jälkeen hän ottaa tekstistä tulosteen ja panee uuden liuskan vetolaatikkoon puolentoista sentin paksuisen käsikirjoituspinon päällimmäiseksi.
Samalla päättyy Ruusuvuoren työpäivä, tänään tunnin tai puolitoista tavallista aikaisemmin. Yleensä hän aloittaa päivän työn aamulla kahdeksan tai puoli yhdeksän maissa ja kaunokirjailee suunnilleen virkamiehen työpäivän mittaisen tuntimäärän täyteen.
Työpäivän jälkeen kirjailija sulkee pikkumökin oven ja kävelee hiukan ylempänä mäessä sijaitsevalle asuintalolle laittamaan ruokaa perheen kolmelle tyttärelle.
Kirjailijalta on selvästi tivattu ennenkin syytä asettumiseen Kemiönsaaren etelälaidalle, lähes ummikkoruotsalaiseen ympäristöön.
"Vastaan niin kuin
No, oli muitakin syitä. Esimerkiksi purjehtiminen, joka on nyt 46-vuotiaan kirjailijan intohimo. Täällä jos jossain ympäristö suo siihen mahdollisuudet. Ruusuvuorella on veneitä kaksi, seudulle tyypillinen talonpoikaisvene ja uudempana viime syyskuussa Ruotsista meren yli tuotu mahonkinen purjevene.
"Tämä on parhaita paikkoja, jos tykkää liikkua merellä", hän sanoo.
Perheen kaksi nuorinta tytärtä käyvät ruotsinkielistä koulua Taalintehtaalla, vanhin suomenkielistä. Puoliso
Kirjailija sanoo, ettei itse osannut ruotsia ennen Taalintehtaalle muuttoa. "Mutta päätin opetella." Suoraan sillä kielellä hän aloitti kohta muuton jälkeen paikallisen harrastajateatterin ohjaamisenkin.
Kirjoittajan mallin hän sai kuitenkin kotonaan. Isä oli toimittaja, äiti tiedottaja.
Opiskelemaan Ruusuvuori lähti Tampereelle, luki siellä muun muassa tiedotusoppia ja valmistui maisteriksi vuonna 1987. 1980-luvun alussa hän ehti olla muutaman vuoden radion uutistoimituksessa Helsingissä, josta palasi Tammerkosken kaupunkiin.
Siitä alkoikin edelleen jatkuva kausi, jonka kuluessa Ruusuvuosi on jättänyt jälkiään Suomen kulttuurihistoriaan, aluksi ehkä enemmänkin sen populaari- tai vaihtoehtokulttuurin juonteeseen. 1980-luvun alkuvuosina Ruusuvuoresta tuli nimittäin legendaarisen Pahkasika-lehden toinen kantava voima
Vaikka Pahkasika parhaina vuosinaan päätekijänsä elättikin, pyöräytteli Ruusuvuori kirjoituskoneensa telalta valmiita liuskoja muistakin aiheista. Muutaman vuoden aikana hän esimerkiksi kirjoitti parisen tusinaa Jerry Cottonia. "Kun tuli lisäverolappu edellisten tekstien palkkioista, piti räikyttää uudet 110 liuskaa, jotta sai veron maksettua", hän kuvaa tuonaikaista kirjailijankutsumustaan.
On nimittäin käynyt niin, että kun Ruusuvuori on kirjoittanut useita Suomen keskiaikaan sijoittuvia romaaneja ja luonut huonosti tunnettuun aikakauteen uskottavan tuntuisia tapahtumia ja ajankuvauksia, on hän saanut monien silmissä tuon aikakauden huippuasiantuntijan leiman.
"Olenhan minä tietysti Suomen keskiajan asiantuntija, kun olen sen aikakauden itse keksinyt", hän itse luonnehtii ekspertiksi nousuaan.
Toki Ruusuvuori kirjojensa teemoista ja aikakausista tutkimustietoa hankkiikin mutta käyttää yhtä lailla kaunokirjailijan vapauksia. Kysymys on kuitenkin romaaneista eikä tietokirjoista.
Heristävätkö historian ammattilaiset kirjailijalle sormeaan tästä kuvitteellisesta historiasta?
"Ammattilaiset eivät huomauttele, amatöörit kyllä. Amatööreiltä on tullut esimerkiksi sellaisia kommentteja, että ei keskiajalla koskaan pihoja haravoitu."
Historiallisiin aiheisiin Ruusuvuoren on imaissut parikin seikkaa. Ensinnäkin se, että "sieltä löytyy hauskoja kuriositeetteja, omituisuuksia".
"Kirjailijakin saa vapauksia, kun kukaan ei tiedä, mitä pesupulveria noina aikoina käytettiin", hän perustelee.
Ehkä viehättävintä kaukaisissa ajoissa on hänen mielestään kuitenkin hakea sellaista alkuperäistä ihmistä, johon nykyisen kulttuurin painolasti sinfonioineen, iltapäivälehtineen tai muine välineineen ei ole päässyt vaikuttamaan.
Ruusuvuoren romaanien maantieteelliset kulissit ovat yleensä olleet Lounais-Suomen suunnalla. Viittauksia entiseen kotikaupunkiin Ouluun on vain kirjassa Majuri Max.
Tuoreimmassa, Finlandia-palkintoehdokkaaksikin päässeessä Nokian nuoriso-ohjaaja -kirjassaan Ruusuvuori teki jo ajallisen loikan historiasta ja keskiajasta lähitulevaisuuteen. Seuraavan romaanin pitäisi ilmestyä tähänastisen julkaisutahdin mukaan ensi vuonna. Edes sen teemaa Ruusuvuori ei vielä kertomansa mukaan tiedä.
Ennen kuin Ruusuvuori lähtee kuskaamaan tyttäriään illansuussa hevosharrastuksiin, hän vetää hiihtoasun päällensä ja ehtii tehdä lenkin kotinsa lähimaastossa. Sitä nautintoa ei Saaristomeren rannalla yleensä kovin runsaasti suoda.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>