Kun heinäladotkin tarvitsevat jo suojelua

50-vuotias

Harri Turunen Oulaisissa.

Pari vuosikymmentä sitten tuskin kukaan uskoi heinälatojen olevan joskus suojelukohteita. Niin vain maaseudun kulttuurimaisema on muuttunut, että ladotkin ovat häviämässä Pohjanmaan entisiltä latomeriltä.

Historioitsija, filosofian kandidaatti Harri Turunen Oulaisista sanoo maaseutumaiseman elävän parhaillaan suurta murrosta. Se näkyy metsissä, peltoalueilla, kylämiljöissä ja maalaiskaupunkien keskustoissa.

Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki sälyttää ihmisten harteille vastuuta oman ympäristönsä vaalimisesta. Harri Turusen mielestä kyse ei ole vain yksittäisen, vanhan rakennuksen suojelusta, vaan laajassa mielessä koko ympäristön ilmeestä.

Oulaisissa, jossa Turunen on asunut koko elämänsä Jyväskylässä vietettyjä opiskeluvuosia lukuunottamatta, on käyty ajoittain kovaa kädenvääntöä vanhojen rakennusten suojelun ja purkamisen välillä.

Viimeisin ottelu oli viime viikolla valtuuston käsitellessä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi luonnehditun keskustan ala-asteen koulurakennusten kohtaloa. Harri Turunen ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että keskusteluyhteys suojeluasioissa on vihdoin saatu alulle.

Harri Turunen kertoo kiinnostuneensa historiasta kouluaikana. Suuri ansio tästä lankeaa Unskille, historian opettaja Unto J. Lindholmille, joka sai osan pojista suorastaan innostumaan menneistä ajoista.

”Historia auttaa ymmärtämään ilmiöitä”, Harri Turunen sanoo. Monia asia toistuu ajan saatossa. Joskus hänestä tuntuu, ettei ole mitään uutta taivaankannen alla.

Paikallishistoria on tämän ajan muoti-ilmiö yhtä lailla kuin sukututkimus joskus pari vuosikymmentä sitten. 1990-luvulla elettiin kylähistorian aikaa. Kylä kuin kylä halusi kaivaa juuriaan. Kärsämäellä lienee joka kylä julkaissut oman historiikkinsä. Vihannissa on sama viritteillä.

Harri Turunen jätti lehtimiehen työt kymmenkunta vuotta sitten ja heittäytyi historian vietäväksi. Hän on kirjoittanut tai toimittanut kolmisenkymmentä historiateosta, arviolta 5 000 sivua. Skaala on laaja: henkilöistä pitäjänhistorioihin, järjestöistä liikeyrityksiin.

Parhaillaan hän askaroi Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin menneisyyden kimpussa. Suojeluskunnat kuuluivat siihen toisen maailmansodan loppuselvittelyssä lakkautettujen järjestöjen joukkoon, joita ei ollut soveliasta tutkia ennen kuin Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Enää ei ole sitä ongelmaa, etteivätkö ihmiset ole valmiita puhumaan suojeluskunta-ajasta, ajassa eläneet puhujat vaan ovat käyneet vähiin. Tutkimukset ovat avanneet uudenlaisen kuvan suojeluskunnista.

Suojeluskunnat eivät suinkaan olleet vain ja ainoastaan sotilasosastoja, vaan harjoittivat laajaa ja monipuolista urheilu- ja kulttuuritoimintaa. Vaikka Pohjanmaan lakeuksilla ne nojautuivat selvästi talonpoikaistoon, etenkin urheilu- ja kulttuuri vetivät mukaansa myös työväestöä.

Historia ei ole mikään yksi totuus, Harri Turunen tietää. Historia elää koko ajan. Aina nousee esille uutta jo yksistään siitä syystä, että asioita aletaan tarkastella toisenlaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin.

Kotiseutu- ja kulttuurityö ovat historian ohella tärkeitä tukipilareita Harri Turusen elämässä. Kotiseututyössä hän on mukana sekä paikallis- että valtakunnan tasolla.

Harri Turunen on Oulaisten maineikkaan nuorisokuoron puheenjohtaja, tullut mukaan kuorotoimintaa sekä kuorossa mukana olevan lapsensa kautta että luottamustehtävien saattelemana.

Kulttuuri on hänelle henkireikä; väylä tavata kodin ulkopuolisia ihmisiä. Työ arkistoissa ja historiankirjojen keskellä kun on pääasiassa yksinäistä puurtamista.

Harri Turunen arvioi kulttuurielämää Oulun läänin etelälaidalla virkeäksi ja tasokkaaksi. Hänen mielestään täällä saadaan syystä olla hieman ylpeitä. Parempaa aina tavoitellaan, ja siihen hän antaa reseptiksi entistä laajemman yhteistoiminnan yli kuntarajojen.

Harri Turunen juhlii syntymäpäiväänsä tänään kello 14-18 Törmähovissa.

ILKKA LAPPALAINEN

Huomio ympäristöön. Historioitsija Harri Turusen mielestä kulttuuriympäristön vaalimisessa on kysymys ihmisten viihtyvyydestä.

Ilkka Lappalainen

Artikkelin lähde Kaleva