Tiukkana tavoitteena päästötodistus

Kolmessa vuodessa maahanmuuttajaoppilaasta pitäisi tulla tavallinen rivikoululainen. Merikosken yläasteella koulunkäynnin tukemista jatketaan osin talkoilla.

Päivi Alasuutari

Poika on 14-vuotias, ja hän on tullut perheineen Ouluun loka-marraskuulla. Takana on vasta pari kuukautta opiskelua valmistavalla luokalla Merikosken yläasteella. Ei, koulunkäynti ei muuten tunnu hänestä vaikealta, päinvastoin helpolta, vain kieli on vaikeaa.

Maahanmuuttajaoppilaan valmistavaan opetukseen saa valtion tukea puoli vuotta, mutta Oulussa on käytäntönä, että oppilaat voivat olla valmistavassa opetuksessa lukuvuoden, joskus pitempäänkin. Pojasta tuntuu vähän pelottavalta ajatella, että ensi syksynä hänen pitäisi jo pärjätä kielitaidollaan normaalilla luokalla. Opettajaa asia ei tämän pojan kohdalla huoleta, niin hyvin hän on edistynyt kielen oppimisessa jo parissa kuukaudessa. Ehkäpä hän todella pääsee Suomessa tavoitteeseensa; peruskoulun jälkeen lukioon, sitten yliopistoon.

Hyvin hän jo hallitsee arkikohteliaisuudet, kiitos, olkaa hyvä, näkemiin, ja osoitteensa: Heikinharjuntie 66. Perhe on tullut maahan turvapaikan hakijana, entisen Neuvostoliiton alueelta. Vasta pari kuukautta maassa, poika ei varmaan vielä tiedä, miten pitkä odotus ja epävarmuus perheellä on edessä. Haastattelun jälkeen saan toimitukseen puhelun pakolaiskeskuksesta, pojan vanhemmat kieltävät julkaisemasta haastattelua, kuvasta puhumattakaan. He pelkäävät.

Merikosken yläasteen rehtori Marketta Paukkunen toteaa, että useat maahanmuuttajaoppilaat oireilevat, kirjoa löytyy levottomuudesta masentuneisuuteen, koulusta pinnaamisesta totaaliseen koulusta kieltäytymiseen. Mutta joukkoon kuuluu aina myös menestystarinoita, sinnikkyyttä, ahkeruutta, hyvää koulumenestystä. Miten hyvin oppilas, jolla voi olla takanaan järkyttäviä kokemuksia, elettävänään koko perheen sopeutumisprosessi uuteen kieleen ja kulttuuriin, ylipäänsä voi voida? Olosuhteisiin nähden oppilaat voivat Marjatta Paukkusen mielestä varsin hyvin.

Oulun peruskoulujen yläasteista Merikoskella on eniten maahanmuuttajaoppilaita. Tänä vuonna heitä on normaaliopetuksen piirissä yhteensä 17 ja valmistavalla luokalla kahdeksan. Joukkoon mahtuu kahdeksan eri kansallisuutta ja kieltä. Eniten on Irakin ja entisen Neuvostoliiton alueilta tulleita.

Prosentteina koko oppilasmäärästä maahanmuuttajataustaisten osuus on runsaat seitsemän. Helsingissä maahanmuuttajavaltaisimpien alueiden kouluissa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuus on suurimmillaan runsaat 20 prosenttia. Tukholmassa on kouluja, joissa 95 prosenttia oppilaista on siirtolaistaustaisia. Oulussa kysymys on siis edelleen pienestä joukosta.

Kun maahanmuuttajaoppilas tulee kouluun, kunta saa ensimmäiselle kolmelle vuodelle valtionapua oppilaan tukiopetusta varten, laskennallisesti yksi viikkotunti koulua kohti ja puoli viikkotuntia jokaista oppilasta kohti. Oppilaan oman äidinkielen opettamiseen kunta saa valtionavustusta kaksi viikkotuntia ryhmää kohti koko oppilaan kouluajan.

”Esimerkiksi tarve suomi toisena kielenä -opetukseen ei tosiaan lopu kolmessa lukuvuodessa. Me olemme irrottaneet resursseja suomen opetukseen tukiopetuskiintiöstä. Valtaosa meidän maahanmuuttajaoppilaista on ollut Suomessa jo yli kolme vuotta”, Paukkunen kertoo.

Tutkimusten mukaan kestää yleensä viidestä seitsemään vuoteen ennen kuin lapsi osaa valtakielen ikätasoaan vastaavasti.

Osa maahanmuuttajanuorista tulee valmistavalle luokalle paitsi kieli-, myös luku- ja kirjoitustaidottomana omasta äidinkielestään. Peruskoulun päättötodistus käteen kolmessa vuodessa on silloin tavoitteena liian tiukka. Kirjavista taustoista huolimatta Merikosken koulun maahanmuuttajaoppilaat ovat lähes poikkeuksetta lähteneet koulusta peruskoulun päättötodistus taskussaan.

”Tarvittaessa oppilas on jatkanut valmistavalla luokalla vielä toisenkin lukuvuoden. Monesti koulunkäynti aloitetaan seitsemänneltä, vaikka iän puolesta oppilas kuuluisi ylemmälle luokalle. Osa käy yhdeksännen kahteen kertaan”, Marketta Paukkunen kertoo koulun keinoista.

Osa oppilaista on monen vieraan kielen opiskelussa niin tiukilla, että heidät on vapautettu ruotsin kielen opiskelusta. Epävakaissa oloissa kouluja käyneillä on usein aukkoja myös englannin ja matematiikan perusteissa. Esimerkiksi historian opiskelu puutteellisella suomenkielen taidolla on monille hyvin vaikeaa.

Opettajakunta on juuri pohtinut sitä, kuinka järjestää ensi lukuvuonna maahanmuuttajien suomi toisena kielenä -opetus tehokkaammin. Opetusta on annettu tukiopetuksena, silloin, kun sekä oppilas että opettaja ovat vapaana. Kun tunteja ei ole alun pitäen merkitty lukujärjestykseen, opetus ei ole säännöllistä.

”Parasta tietenkin olisi, että oppilas esimerkiksi saisi suomen opetusta silloin, kun muut ovat ruotsin tunnilla, josta hänet on vapautettu”, Paukkunen pohtii.

Kaupunki on osoittanut kuluvalle vuodelle 26 9134 euron (1,6 miljoonan markan) määrärahan erityistä tukea tarvitsevien lasten opetukseen. Juuri siihen kiintiöön maahanmuuttajalasten on ajateltu kuuluvan, erityistä tukea tarvitseviin. Merikosken koulukin haki rahaa kiintiöstä ja sai viittä oppilasta varten kolme tuntia viikossa.

Rehtori Marjatta Paukkunen harmittelee sitä, että kun kouluilla on tiukkaa rahasta, puhe maahanmuuttajataustaisista koululaisista kääntyy niin helposti puheeksi menoista. Kuitenkin he tuovat kouluun kulttuurista rikkautta. Eri kieliset, näköiset ja eri tavalla käyttäytyvät ihmiset jokapäiväisessä elämässä ovat kansainvälisyyskasvatusta parhaimmillaan, nykypäivää.

Rehtorin mielestä suomalaisten ja maahanmuuttajakoululaisten yhteiselo ei ole koulussa parhaalla mahdollisella tolalla. Eri ryhmittymien välisiä jännitteitä opettajat eivät ole havainneet, mutta välitunneilla maahanmuuttajat näyttävät olevan enimmäkseen omana porukkanaan.

Suomeen jo ennen kouluikää tulleet assyrialainen Robin AL-kaas, 14, ja Kosovon albaani Bedri Maxhuni, 15, kertovat kuitenkin omaan ystäväpiiriinsä kuuluvan myös suomalaisia ikätovereita.

Robin on tyytyväinen siitä, että hän tuli Suomeen jo nelivuotiaana, vuonna 1992. Tyytyväinen siksi, että kieli oli pienenä niin helppo oppia. Hän on huomannut, että vanhempana se on paljon vaikeampaa. Robin kuvaa sopeutumistaan Suomeen helpoksi, hänellä on pienestä asti ollut suomalaisia kavereita, eikä häntä ole kiusattu. Silti hän sanoo tuntevansa itsensä ehdottomasti ulkomaalaiseksi, vaikka Suomen kansalainen onkin.

Nykyään Robinista tuntuu, että oman äidinkielen assyrian opiskelu on vaikeampaa kuin suomen. Robinin lukujärjestyksessä on paljon kielen opiskelua. Koko luokan äidinkielen tuntien lisäksi hänellä on perjantaisin kaksi tuntia suomi toisena kielenä -opetusta ja lauantaisin oman äidinkielen tunnit.

”Matematiikka, englanti, liikunta, äidinkieli ja kemia”, Robin luettelee mieliaineitaan koulussa. Koulunkäynti sujuu ”normaalisti”: välillä huonosti, välillä hyvin. Yläasteen jälkeen hän miettii jatkavansa ”ehkä” lukiossa.

Lukio-opiskelua suunnittelee jatkavansa myös Bedri, joka on myös asunut Suomessa jo kymmenen vuotta. Perhe muutti Turusta Ouluun viime vuoden puolella. Äidinkielensä albanian opiskelu Bedriltä on jäänyt, koska tunnit pidetään aika kaukana Tuirasta. Myös Bedri sanoo, että hänen on ollut helppo ystävystyä suomalaisten kanssa.

Sen sijaan Petroskoista Ouluun neljä vuotta sitten muuttaneelle 14-vuotiaalle Eila Timofeevalle suomalaisten kavereiden saaminen ei ollut helppoa. Eilan mielestä se johtui siitä, ettei ollut yhteistä kieltä. Eila oli opiskellut suomea koulussa Petroskoissa, mutta perheen kotikieli on venäjä. Hän aloitti koulunkäynnin Paulaharjun koulun valmistavalta luokalta.

”Alussa kaikki oli niin erilaista, sekä ympäristö, ihmiset että kieli. Mutta koulussa oli kivaa, siellä oli mukavat opettajat”, Eila muistelee.

Eilan mielestä ei oikeastaan ollut vaikeaa oppia suomea, kieli tuli pikku hiljaa. Koulu menee hyvin, ja Eila aikoo jatkaa peruskoulun jälkeen lukioon. Mieliaineita ovat matematiikka ja kemia, niitä hän voisi vaikka lähteä lukion jälkeen opiskelemaankin.

Artikkelin lähde Kaleva