Kainuun perukoilta Ouluun vettä pitkin

Matkakirja

Vaiettu joki. Kirjoittanut: Pekka Jurvelin. Julkaisija Oulujoen reitti ry. Painopaikka Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2002.

Alkukesästä 1998 lastenlääkäri Pekka Jurvelin teki yksinäisen miehen soutumatkan. Soutu alkoi Kuhmon Vartiusjärveltä, eteni pitkin Sotkamonreittiä. Oulujärven ylitys. Oulujoki. Matkan päätepiste oli meri ja Oulu.

Matkakokemuksistaan Jurvelin on kirjoittanut kirjan Vaiettu joki.

Mitäpä ihmeellistä tässä. Toiset kiipeävät yksin maailman korkeimmille vuorille, toiset purjehtivat yksin valtamerten poikki tai maailman ympäri ja kirjoittavat kirjan. Mitäpä jännitystä ja eksotiikkaa nyt yhdessä 370 kilometrin souturetkessä ja vielä kotimaassa?

Erehdys. Jurvelinin matkakirja osoittaa, että kauas on usein turhan pitkä matka. Seikkailu ja niiden tuottamat elämykset voivat vaania matkailijaa jo aivan kotinurkilla.

Vaiettu joki ei kuitenkaan ole tavanomainen kertomus yksinäisen miehen kamppailuista luonnonvoimia vastaan eli sankaruuden ylistys. Kirja ei myöskään ole ainoastaan yksinäisen miehen elämän pohdintaa, kuten vaeltajien matkakertomukset yleensä.

Näitäkin elementtejä Jurvelin kirjaansa sisällyttää. Mutta kiinnostavaksi lukukokemukseksi Vaietun joen tekevät kuitenkin kirjoittajan lukuisat tarinat ja faktatiedot Oulujoen vesistön menneisyydestä sekä hänen kokemuksensa voimalaitosten kahlitseman vesistön nykyisyydestä ja tulevaisuuden näkymistä.

Jurvelin kirjoittaa säkenöivää ja sujuvalukuista tekstiä. Häntä askarruttaa kaksi kysymystä ylitse muiden, kuten kaikkia tällä säännöstelyn raiskaaman vesistön alueella eläviä ihmisiä. Miksi voimalaitokset rakennettiin? Milloin padot puretaan eikä joki ole enää vaiti?

Noihin kahteen kysymykseen sisältyy paljon tunnetta, liiankin paljon. Myös Utajärvellä lapsuutensa viettäneellä Jurvelinilla. Lääkärinä hän kuitenkin osaa erittelemisen taidon. Syyt ja seuraukset seuraavat toisiaan eikä helppoja vastauksia ole. Mikä oli tärkeätä eilen, ei välttämättä ole tärkeätä huomenna.

Voimalaitosten rakentamisen Jurvelin ymmärtää. Milloin padot puretaan -kysymykseen hän ei suoraan vastaa. Vastauksen voi kuitenkin aistia rivien välistä. Se päivä koittanee joskus tulevaisuudessa. Sillä mikään ei ole ikuista, ei edes sähköenergian tuottaminen vesivoimalla, muitakin energianlähteitä on ja kehitetään.

Jurvelinin kirjallisina lähteinä ovat samoissa maisemissa vaeltaneet ja niitä kuvanneet I.K. Inha, Teuvo Pakkala ja Samuli Paulaharju. Eikä Jurvelinin tarvitse edeltäjiään hävetä, päinvastoin. Vaiettu joki nousee lukukokemuksena samalle tasolle kuin Pakkalan Oulua soutamassa tai I.K. Inhan Suomen maisemia.

Vaietun joen toivoisi löytävän lukijansa varsinkin Oulujoen vesistön ihmisten parista ja laajemmaltikin.

Jokaisen itseään kunnioittavan matkailuyrittäjän Kuhmon perukoilta aina Ouluun asti on suorastaan pakko tutustua tähän kirjaan. Koulujen yläasteen ja lukion oppilaista puhumattakaan.

Pauli Haataja

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva