Hyvin tehty komedia

Harrastajateatteria

Taivalkosken Näyttämö Kätkäläisen jättipotti II-ilta 19.2. Kirjoittanut: Simo Hämäläinen. Ohjannut: Elsa Ruokangas. Lavastus ja puvustus: työryhmä. Ääni- ja valotekniikka: Liisa Kouva. Musiikki: Heikki Waenerberg, Markku Kanninen. Kampaus: Tiina Niskasaari. Rooleissa: Aarne Tauriainen, Kyllikki Vanhala, Esa Kemppainen, Hanna Hoikkala, Eeva-Kaisa Jakkila, Matti Kivelä, Jussi Valtakari, Kristiina Naamanka, Tiina Jakkila-Parkkinen, Alpo Laatikainen, Airi Seppänen.

Taivalkosken Näyttämöllä on toimiva teatteritila. Yleisöaulan seinille on maalattu muotokuvat Molieresta, Kivestä, Jotunista, Veikko Huovisesta ja Kalle Päätalosta. Muotokuviin on liitetty myös tekstiotteita edellä mainittujen kirjailijoiden näytelmistä. Hyvä kirjallinen maku taivalkoskelaisilla.

Viihdyn katsellessani Simo Hämäläisen kirjansa pohjalta sovittamaa komediaa Kätkäläisen jättipotti. Ohjaaja Elsa Ruokangas on lyhentänyt näytelmää reippaalla kädellä. Välistä roolien tuplaamiset hämmentävät, välistä juonen kulku katkeaa. Ei haittaa, sillä pääasia eli kuinka Kätkäläisen kadonneen lottokuitin ja jättipotin lopulta käy, selviää kuitenkin.

Elsa Ruokankaan ohjaus, hänen ensimmäisensä muuten, on paikoin kekseliäs ja nokkela. Kohtauksesta toiseen siirtymiset tahtovat kuitenkin olla kömpelöitä. Näytelmän etenevyys hidastuu. Joukkokohtauksissa on eloa. Kapakkakohtaus diskojytineen on hauska, samoin Kätkäläisen eksymiskohtaus Helsingin vilinässä.

Väliajalla juon kahvia ja syön pullan viipaleen. Äkkiä muistuu mieleeni Tampereen Teatterissa tammikuussa näkemäni brittifarssi. Olin silloin puhtaasti katsojan roolissa. Lähdin väliajalta pois, vaikka naurattikin. Viimeisen päälle tehty näytelmä ja esitys, mutta arvasin kaiken etukäteen. Myös arvostettujen näyttelijöiden naurattamiskikat.

Hyvin tehtyjä ulkolaisia komedioita esitetään innokkaasti niin ammattiteattereissa kuin harrastajateattereissakin. Miksi ei kotimaisia samassa mitassa? Hämäläisen Jättipotti on mitä parhain komedia ja siinä on vielä ajatustakin, jota näkemässäni brittifarssissa oli tuskin nimeksi.

Niin on aina tupannut olemaan ja näyttää olevan. Varsinkin komedioiden suhteen me olemme olleet eurooppalaisempia kuin eurooppalaiset yleensä. Valitettavasti, sillä sitä yleisö haluaa mitä sille tarjotaan eli sitä mitä teatterit yleisölleen tarjoavat. Harmi suomalaisille näytelmäkirjailijoille.

Takaisin Tampereelta Taivalkoskelle ja katsomoon.

Taivalkoskelaiset näyttelijät ovat osaavia. Heidän puheilmaisunsa on selkeää ja näyttämöllä olonsa vaivatonta. Aarno Tauriainen pääosassa Pietuna lataa repliikkinsä ilmoille kuin ohimennen. Hän naurattaa yleisöään luontevuudellaan. Temppuilematta. Esa Kemppainen on taitava, mutta tyypittelee tuplaroolinsa enemmän farssin puolelle. Ehkä turhaankin.

Jussi Valtakarin pieni rooli Synkeä mies on suorastaan ilmestys. Samoin Airi Seppäsen mainio Sinttu. Kyllikki Vanhala ja Hanna Hoikkala ovat rooleissaan kuin kotonaan. Jokainen taivalkoskelainen näyttelijä selviää roolistaan napakasti ja ilmeikkäästi. Heidän parissaan viihtyy.

Ainoa ongelma toisen illan esityksessä oli yleisö. Heitä oli vain kourallinen. Lieneekö talviolympialaisten hiihdon sprinttikisa verottanut katsojia. Toivottavasti näin ei käy jatkossa, sillä taivalkoskelaisten Kätkäläisen jättipotti -esitys sujuttelee mehevyydellään palkintopallille mennen tullen ohi Suomen tragikoomisen hiihtojoukkueen.

Pauli haataja

airi railo

Kätkäläinen ja ohikulkija. Aarno Tauriainen kohtaa Kätkäläisenä kadulla Sadun (Kristiina Naamanka).

Artikkelin lähde Kaleva