Artikkelin lähde Kaleva
Kun kuopuskin tekee lähtöä kylästä
Haapajärvellä patistetaan kyliä suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan
Ilkka Lappalainen
HAAPAJÄRVI Tämän kevään abiturientti Anna Koskela Haapajärven Autiorannalta on lukulomalla ja tekee henkistä luopumistyötä: Edessä on vääjäämättä lähtö mukavasta ja turvallisesta pikkukylästä.
Hän on nelilapsisen sisarussarjan kuopus. Yksi sisaruksista on jäänyt paikkakunnalle, hänkään ei tosin Autiorannan kylään. Kaksi muuta ovat muuttaneet muualle. Anna Koskelalla ei ole kuin yksi syy jättää Autioranta: opiskelu.
Hänen mielessään pyörii epäilys, mahtaako hän palata takaisin enää. Tulevaisuus on kiinni työstä, eikä ainakaan tässä vaiheessa mistään muusta. Eri asia on, muuttuuko kuva ”hektisestä ja kiireisestä” elämästä kaupungissa, kun sinne pääsee asumaan.
Tätä miltei vääjäämätöntä kehityksen kulkua, joka johtaa kylmäkulmien hiipumiseen, pähkäillään lähes kaikissa maalaiskunnissa ja -kaupungeissa. Haapajärvelläkin ponkaistiin pystyy hanke, jolla yritetään yhdessä kylissä asuvien ihmisten kanssa etsiä keinoja pitää kylät elinvoimaisena.
Tekemistä riittää, jos on kavereita
Autiorannalta on matkaa Haapajärven keskustaan kymmenisen kilometriä. Nuoren ikänsä Autiorannalla asunut Anna Koskela ei ole kokenut etäisyyttä kirkolle pitkäksi. Isä kuskasi aikaan harrastuksiin, milloin neljähoohon, milloin pesäpalloa pelaamaan.
Linja-autot kulkevat isoa tietä aivan talon ohi, ja nyt hän on jo siinä iässä, että pääsee liikkeelle jo omin kulkuvälinein.
Etteikö pienessä kylässä kulu aika. Jo vain, ”jos on kavereita”, kuten Anna Koskela puntaroi. Autiorannalla heitä on ollut. Niinpä pienempänä riitti, että oli kaveri, jonka kanssa vei barbileikin milloin minkäkin mökin nurkkaan.
”Tämä ei ole niin syrjässä kuin jotkut toiset kylät. Tämähän on kuin kaupungin lähiö”, Anna Koskela tokaisee kotonaan laajojen peltoaukeiden liepeillä.
”Kyllä minä täällä voisin asua vaikka koko elämäni. Ihmiset ovat läheisiä toisilleen. Kaikki tuntevat toisensa. Se luo tietyn turvallisuuden tunteen”, hän toteaa.
Tosin hän myöntää, että se minkä hän kokee toisten tuntemisessa turvalliseksi, jotkut toiset saattavat puolestaan kokea ahdistavaksikin.
Hyvät tontit kiven alla
Tilasto pitkältä ajanjaksolta on karua luettavaa: kun vielä 1980-luvun puolivälissä miltei joka toinen haapajärvinen asui kylissä, taajaman ulkopuolella, asuu nyt lähes kolme neljästä taajamassa.
Silti kaupunginjohtaja Asko Järvinen ja valtuuston puheenjohtaja Eila Vilppola (kesk.) uskovat, ettei väki kylistä ole mihinkään menossa, vaan päinvastoin keskustasta kyliin.
Tähän johtopäätökseen voi tulla, sillä ”tontteja halutaan taajaman ulkopuolelta. Mutta hyvät tontit ovat kiven alla”, kuten Asko Järvinen totesi uusimman kylähankkeen tiedotustilaisuudessa.
Haluttuja asunnonpaikkoja ovat etenkin joen rannan tontit. Ongelmana on, että joen rannat ovat viljelyksessä eivätkä maanomistajat ole kovin halukkaita myymään parhaita paikkoja. Toisaalta halu rakentaa maalaismaiseen ympäristöön saattaa törmätä myös lupakiemuroihin.
Kylien kehittäminen kiinni EU-rahasta
Asko Järvinen sanoo, että ainoa mahdollisuus kehittää kyliä on EU:n rahoittamat projektit. Niiden saamisen ja onnistumisen kannalta ratkaisevaa puolestaan on, että kyliltä löytyy toteuttamiskelpoisia ideoita.
Pari vuotta sitten lakkautetusta Siipokosken kyläkoulusta on tehty kylähankkeen sydän. Yhden luokkahuoneen perällä on hankkeen vetäjän Jaana Aholan pulpetti. Tarkoitus on kehittää koulusta kylien keskus, josta tarjotaan tukea ja apua tekemisiin.
Nyt alkanut kylähanke on kaksiportainen. Kylät pannaan pohtimaan omien alueidensa kehittämistä. Ja tuetaan pikkuhankkeita, kuten pesäpallokentän katsomon rakentamista Oksavalle, lähtö- ja maalialueen tekemistä Kuusaalle vuotuista maratonia varten ja kyläkioskin perustamista Kumisevaan.
Kylä kiehtoo. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva Anna Koskela toivoo voivansa päästä opiskelujen jälkeen asumaan pienelle paikkakunnalle, tai vaikkapa takaisin kotikyläänsä Haapajärven Autiorannalle.
Ilkka Lappalainen
Nokka nousuun tonttipolitiikalla
HAAPAJÄRVI Kaupunginjohtaja Asko Järvinen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Eila Vilppola sanoivat kuin yhdestä suusta, ettei Haapajärvellä ole meneillään samansuuntainen kehitys kuin monessa muussa pohjoisen Suomen maalaiskaupungissa, eli että kylät tyhjenevät, kun vanhukset muuttavat kuntakeskukseen ja nuoret lähtevät opintielle muualle.
Tiedä häntä, miten ovat asiat juuri tänään. Pitkässä juoksussa Haapajärvelläkin on asteltu samaan tahtiin. Tilastot kertovat, että 1980-luvun puolivälissä 52,2 prosenttia haapajärvisistä asui taajamassa, ja nyt 72,9 prosenttia.
Maaseudulle halutaan asumaan maalle eikä kaupunkimaiseen tihentymään, mitä maalaiskaupunkien keskukset ovat. Mutta moni maallemuuttaja on törmännyt siihen tosiasiaan, ettei taajaman ulkopuolelta saa kunnon tonttia.
Maanomistajat pitävät kiinni parhaista paikoista. Ja jos onnistuu saamaan jostain riittävän suuren ja asumiseen soveltuvan maapalan, törmää helposti vaikeuteen saada rakennuslupa.
On vaikea kuvitella maalaiskylien säilyvän elävinä sitä kautta, että niihin syntyisi jotain uutta yritystoimintaa. Hyvä jos yritystoimintaa saadaan synnytettyä edes maalaiskaupunkien taajamiin. Yksittäisillä projekteillakaan ei pitkälle pötkitä.
Kylät voivat säilyttää elinvoimansa viihtyisinä, rauhallisina ja turvallisina asuma-alueina. Hyvien kulkuyhteyksien (lue: omien autojen yleistymisen) seurauksensa muutaman kymmenen kilometrin työmatkat eivät ole esteenä enää.
Kylissä on mahdollisuus mielekkääseen, erilaiseen vapaa-ajanviettoon. Jos haluaa välttämättä lapsensa soittavan pianoa musiikkiopistossa tai lyövän lätkää kirkonkylän kaukalossa, matka sinne on menettänyt merkityksensä yhtä lailla kuin työmatkakin. Viitseliäisyyttä se toki kysyy.
Jos kylät halutaan pitää elävänä, niin kuin yleisesti lausutaan, kannattaa kylillä katsahtaa peiliin. Toisenlaisella tonttipolitiikalla nokka saadaan nousuun ilman sen suurempia projekteja.
ILKKA LAPPALAINEN
Lähes kolme neljästä asuu taajamassa
Haapajärven kaupungin asukasluku on aleneva: vuonna 1990 asukkaita oli 8 463, kun heitä on nyt noin 8 200.
Lähes kolme neljästä haapajärvisestä asuu taajamassa. Kun taajama-aste vuonna 1985 oli vielä 52,5 prosenttia, on se tänään 72,7 prosenttia.
Kaupunkiin kuuluu 16 kylää. Kyläkouluja paikkakunnalla on yhä kymmenkunta.
EU:n rahoittamalla ”Kyläenergialla nokka nousuun” -hankkeella yritetään aktivoida kylissä asuvat ihmiset osallistumaan omien kyliensä kehittämissuunnitelmien tekemiseen.
IL
Artikkelin lähde Kaleva