Puronvarren hakkuu puitiin käräjillä

Heikki Ketola

KUUSAMO Kihlakunnansyyttäjä vaatii metsänomistajan edustajalle ja hakkuun suorittaneen yhtiön edustajille rangaistusta yllytyksestä metsärikokseen tai -rikkomukseen metsälain erityisen tärkeänä elinympäristönä mainitseman puronvarren hakkuusta.

Tiistaina käräjäoikeudessa puitu kahden vuoden takainen tapaus oli ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella syytteeseen johtaneista epäillyistä metsälakirikoksista tai -rikkomuksista. Tuomio jutussa on määrä julistaa ensi viikolla.

Poussussa sijaitsevan Sahisova-nimisen puron varsi parturoitiin niin, että sen välittömän lähiympäristön ominaispiirteistä ei ollut jäljellä hakkuun jälkeen käytännössä mitään.

Pölkky Oy:n tekemässä hakkuussa ylispuita kaadettiin yli 300 metrin matkalta jokseenkin puron reunoja myöten. Samalla tärveltyivät kahden lähteen välittömät lähiympäristöt.

Metsälaki olisi sallinut joidenkin yksittäisten puiden poistamisen erityiseltä suojavyöhykkeeltä, mutta puustosta korjattiin 30 metrin levyiseltä kaistaleelta kaksi kolmasosaa, tarkalleen 253 runkoa. Puronvarren kostea pienilmasto oli mennyttä.

Jutussa ovat syytettyinä maanomistajan edustajana leimikoiden rajauksiin osallistunut Kuusamon metsänhoitoyhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Jorma Jaakkola sekä hakkuuoikeudet hankkineen Pölkyn korjuuesimies Sami Oinas ja metsäpäällikkö Hannu Virranniemi.

Törkeää jälkeä

Johtava kihlakunnansyyttäjä Eero Pirinen luonnehti puron varren käsittelyä ”törkeäksi”, ja katsoi sen johtuneen ennen kaikkea Jorma Jaakkolan roolista asiassa.

Jutun käsittelyn aikana Sami Oinas kertoi, että hänellä oli tullut maastossa kinaa Jaakkolan kanssa siitä, kuinka yli 20 hehtaarin hakkuutyömaalla tulisi menetellä kahden kuvion läpi virtaavan puron suhteen. Oinas itse olisi jättänyt puronvarren rauhaan ”Pölkyn ohjeiden mukaisesti”, mutta Jaakkola oli hänen mukaansa halunnut otettavan sitä hakkuiden piiriin.

Oinas oli tuuminut, että ”tästä mennään vielä käräjille” ja oli kääntynyt pulmatilanteessa esimiehensä Hannu Virranniemen puoleen. Hän oli kuitenkin kehottanut alaistaan noudattamaan kokeneen metsäammattilaisen ohjeita - mitä oikeudessa sitten katui.

Istunnossa sekä Jorma Jaakkola että hänen asianajajansa kiistivät syyttäjän teonkuvauksen tahallisesta taivuttelusta rikokseen. Jaakkola korosti toimineensa täysin Kuusamon metsänhoitoyhdistyksen laatiman leimaussuunnitelman mukaisesti, toimeksiantajansa etua ajatellen.

Jaakkola kertoi kääntyneensä metsänhoitoyhdistyksen puoleen puronvarren merkitsemiseksi, mutta sieltä ei oltu ehditty tulla paikalle. Paksujen hankien aikaan itse puro oli hänen mukaansa ollut vaikeasti paikallistettavissa.

Oikeudessa syytettyjen asianajajat myönsivät puronvarren hakkuussa toimitun metsälain vastaisesti, mutta he vähättelivät teon merkittävyyttä kohteesta saadun puunmyyntitulon pienuuteen (5 745 markkaa) viitaten.

Syyttäjän vaatimuksiin yhtyneen metsäkeskuksen edustajat huomauttivat, että tapaus ei ole mitenkään vähäpätöinen, koska rehevät ja kosteat puronvarret ovat harvinaisia, monien uhanalaistenkin lajien suosimia elinympäristöjä.

Irmeli Ruokanen/Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus.

Luontoarvot muisto vain. Sahisovan puronvartta Kuusamon Poussussa käsiteltiin metsälain vastaisesti kaksi vuotta sitten. Kuva kesäkuulta 2000.

Artikkelin lähde Kaleva