Tekniikan tutkimus tarvitsee humanisteja

Jokaisella tieteenalalla on omat tutkimuskohteensa ja -traditionsa, jotka voivat poiketa toisistaan paljon. Erityisesti teknisten ja humanististen tieteiden on katsottu edustavan täysin eri maailmoja, ovathan niiden tutkimusongelmat, -menetelmät ja näkökulmat hyvin erilaiset.

Tekninen ja humanistinen tutkimus ovat tähän saakka jakautuneet leimallisesti kahteen traditioon tai kulttuuriin, jotka ovat täydentäneet toisiaan huonosti, vaikka tutkimuskohde on toisinaan voinut olla samakin. Tutkijoiden välillä on vallinnut selvä juopa, eikä luontevaa keskustelua ole välttämättä syntynyt.

Myös käytännön tasolla kahden kulttuurin raja on ollut selvä. Humanistit saattavat edelleen vieroksua teollisuuden tarjoamia tehtäviä, vaikka ne sinänsä sopisivatkin humanistisen koulutuksen saaneille. Monen humanistin käsitys teollisuudesta voikin olla virheellinen: humanistit voivat ajatella, että heidän tietämystään ihmisestä, yhteiskunnasta, kielestä ja kulttuurista olisi vaikea yrityselämässä hyödyntää. Ennakkoluulot ovat voineet olla kaiken lisäksi molemminpuolisia.

Kahden kulttuurin yhteistyö on osoittautunut tarpeelliseksi erityisesti uuden teknologian aikakaudella. Kuten Kalevan Bitit-sivulla 11.2. hyvin kerrottiin, monet Oulun yliopistosta valmistuneet humanistit ovat työllistyneet alueen teknologiayrityksiin.

Useat heistä ovat opiskelleet englantia, mutta myös muiden alojen humanisteilla on teollisuudessa kysyntää. Humanistit työskentelevät omaa koulutustaan vastaavissa tehtävissä, kuten informaatikkoina, arkistointi- ja kirjastotehtävissä, tiedonhallinnassa, niin sanottuina trendianalyytikkoina, projektitutkijoina ja teknisinä kirjoittajina. Myös erilaisiin koulutustehtäviin humanistinen koulutus antaa hyvät eväät.

Käytäntö on siis osoittanut, että humanistien tiedoilla on käyttöä myös yrityselämässä. Näin ollen heidän koulutuksessaan voitaisiin ottaa nykyistäkin paremmin huomioon myös yrityselämän tarpeet.

Tätä nykyä vain alle neljäkymmentä prosenttia valmistuneista työllistyy yksityiselle sektorille, valtaosa humanisteista kun suuntaa edelleen valtion ja kuntien palvelukseen. Ne kielten ja muiden humanististen aineiden opiskelijat, jotka eivät aio opettajiksi, voivat hyötyä ennakkoluulottomista sivuainevalinnoista.

Paljon puhuttu monitieteisyys tarkoittaakin muun muassa sitä, että opiskelijoita kannustetaan valitsemaan rohkeasti sivuaineita toisista tiedekunnista ja laitoksista. Valitsemalla sivuaineekseen esimerkiksi markkinointia, ohjelmointia ja uusiin mediatyyppeihin liittyviä opintoja humanisti voi parantaa työllistymismahdollisuuksiaan merkittävästi.

Juuri Oulun yliopisto, joka kouluttaa niin tekniikan alan osaajia kuin humanistejakin, tarjoaa myös humanistille hyvät mahdollisuudet työelämälähtöisen tutkinnon suorittamiseen. Opiskelijoille voitaisiin kertoa eri vaihtoehdoista kenties nykyistäkin enemmän.

Mielestämme humanistit voisivat sijoittua teollisuudessa muihinkin kuin vain niin sanottuihin tukitoimintoihin eli myös varsinaiseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Niissä ihmistieteiden panosta ei ainakaan laajassa mitassa ole tähän saakka hyödynnetty.

Oulun yliopisto on näyttänyt hyvää esimerkkiä siinä, kuinka tekniikan ja humanistisen alan osaaminen voidaan yhdistää uuden teknologian perus- ja soveltavassa tutkimuksessa. Se on osoittautunut tärkeäksi pyrittäessä ylittämään käsitteellistä kuilua informaatiota välittävän bittivirran ja tiedon inhimillisen tulkinnan välillä.

Teknillisen tiedekunnan sähkötekniikan osaston MediaTeam-tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan ja kehitetään uutta viestintäteknologiaa, myös humanisteja edustavat kielitieteilijät ovat aktiivisesti tutkimuksessa mukana. Yksi tällainen insinöörien, luonnontieteilijöiden ja humanistien yhteinen tutkimusalue on kieliteknologia, joka tutkii ja kehittää menetelmiä, joilla luonnollista kieltä voidaan käsitellä tietokoneen avulla.

Kieliteknologian merkitys lisääntyy jatkuvasti, sillä kasvavaa tiedontulvaa on kyettävä hallitsemaan yhä tehokkaammin.

Arkiympäristömme muuttuu monikielisemmäksi, ja viestinnästä yhä suurempi osa tapahtuu internetin ja muiden tietoverkkojen välityksellä. Myös humanistit koettavat löytää ratkaisua siihen, kuinka haluttu tieto löydetään nopeasti ja tehokkaasti suurista tietokannoista, jotka sisältävät nykyisin myös paljon ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Myös oikeakielisyyttä tarkastavat tietokoneohjelmat perustuvat kielitieteelliseen tietoon.

Kieliteknologia on toki vain yksi esimerkki ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen tutkimuksesta, jota MediaTeamissa tehdään.

Tietotekniikkaa kehitetään yhä enemmän juuri tästä näkökulmasta - kone on saatava ymmärtämään käyttäjäänsä. Kehityksen on tapahduttava nimenomaan näin päin, ei niin, että käyttäjä mukautuu koneen vaatimuksiin. Jotta tekniikkaa voidaan kehittää yhä käyttäjälähtöisemmin, on matemaattiset ja tietotekniset valmiudet ja humanistinen tieto yhdistettävä. Muun muassa tekniikan alalla humanisteilla on oiva mahdollisuus muuttaa maailmaa eikä vain kuvailla sitä.

Juuri Oulu korkean teknologian, erityisesti mobiiliteknologian, keskuksena on luonteva paikka insinöörien ja humanistien rinnakkaiselolle. On tärkeää, että monitieteisyydestään tunnetussa yliopistossa huolehditaan myös jatkossa humanististen tieteiden toimintaedellytyksistä, sillä siitä hyötyvät kaikki, myös kaupunkimme elinkeinoelämä.

Teknologian ja humanismin vastakkainasettelu on auttamattoman vanhanaikaista, eikä sille ole enää nykyisin minkäänlaisia perusteita.

Filofosian tohtori Juhani Toivanen ja filosofian lisensiaatti Kaisa Karppinen työskentelevät Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan MediaTeam-tutkimusryhmässä.

Artikkelin lähde Kaleva