Don Quijotena orkesterin ja montun puolesta

OULU Oulun kaupunginorkesterin kapellimestari Arvo Volmer on viime viikkojen aikana ottanut kantaakseen Oulun musiikkielämän Don Quijoten roolin sillä erotuksella, että hän jo kättelyssä aavistanee taistelevansa tuulimyllyjen kanssa.

Kaupunginteatterin remontin suunnittelijat näyttävät linnoittautuneen sen ratkaisun taakse, että orkesterimonttu tehdään noin viidellä miljoonalla markalla; siis Oulun kaupunginorkesterin tarpeita ajatellen hieman liian pieneksi ja piste.

Volmer on nähnyt aiheelliseksi nousta ikään kuin ”Avoimen Oulun” puolesta omanarvontuntoiseksi tiedettyä ja tietoa tipoittain jakavaa suunnittelujärjestelmää vastaan.

Herrasmiehenä hän ei ole vielä osoitellut sormella edes kaupunginteatteriin kaavailtuja kuntosalia ja saunaa, jotka viime torstaina remontti- ja asemakaavasuunnitelmien esittelytilaisuudessa jäivät mainitsematta.

Oululaisten oma vika. Näin käy, kun orkesterin taiteellista johtajaa ei valita poliittisin perustein, vaan pätevyyden ja kokeneisuuden pohjalta. Volmer ei joka tilanteessa osaa olla virkamiesmäisesti suu supussa.

Kaupunginorkesterin soittajat ja intendentti ovat toki tienneet pitkään, että Arvo Volmerin rauhallisen, jopa juron ulkokuoren alla räiskyy. Sen ovat ensiksi saaneet tuntea musiikkikeskuksen ovien karmit, jos asiat ovat sattuneet menemään Volmerin mielestä päin prinkkalaa.

Mutta kapellimestari on myös sovittelija, eikä hän suinkaan ole aina ottanut yhtä avoimesti ja voimallisesti kantaa orkesterinsa puolesta.

Yhteen aikaan Volmeria moitiskeltiin siitä, että hän vietti liian vähän aikaa Oulussa ehtiäkseen mukaan kunnallispolitiikan kuvioihin. Niiden hoito jäi liian suuressa määrin intendentin harteille.

Volmerin Oulun-aika on kuitenkin ollut yhtä kehitystarinaa, vaikka kaupunginorkesteriin kotiutui 1990-luvun puolivälissä hänen mukanaan aluksi lähes venäläismallinen meininki.

Seuramieheksi ja huulenheittäjäksi ei kukaan virolaiskapellimestaria silloin kuvannut; mieluummin sisäänpäin kääntyneeksi ja umpimieliseksi. Pohdittiin oliko mies loppujen lopuksi arka vai ujo.

Huumoripuolen tyydyttäjäksi Volmerille vallan mainiosti riittää ristisanatehtävien täyttäminen, kuului yksi ironinen aikalaiskommentti.

Tänä päivänä tilanne on tyystin muuttunut ja tuulettunut. Kuvainnollisesti sanoen Volmer on vähitellen oppinut seisomaan lasi kädessä kokkareilla.

Asianosaisten mukaan orkesterin ja kapellimestarin keskinäinen kunnioitus on suurempaa kuin koskaan.

Toiveiden ja pyrkimysten tasapainotila on osoittautunut kaikkien kannalta motivoivaksi maaperäksi. Levyjä on tehty ja yhdessä kunniaa kerätty.

Intendentin ja kapellimestarin yhteistyö toimii kuin vanhalla avioparilla: Riitta Pulliainen väittää ”mäkättävänsä” tarpeen mukaan ja Volmer kuuntelee valikoivasti.

Orkesteri yritti kerran pistää kapellimestarinsa kierrätykseen, kuten näille virkamiehille yleismaailmallisesti tehdään tietyn ajanjakson jälkeen, mutta hyvin pian oli muusikkojen suostuttava Canossan matkalle pyytämään Volmeria takaisin.

Tallinnassakin ounastellaan, että jonakin päivänä Viron pääkaupungin musiikkielämä saattaa olla samantyyppisen katumusharjoituksen edessä, vaikka suhteellisen sopuisasti ja yhteisestä hakemuksesta Viron valtion sinfoniaorkesteri ja Volmer viime vuonna ottivat eroa tosiinsa.

Tällä hetkellä Volmerilla on siis entistä enemmän aikaa keikkailuun. Vierailijana hänellä on kysyntää muun muassa Australiassa ja Saksassa.

Arvo Volmerin tiedetään innostuvan suurista, näyttävistä teoksista, kuten viimeksi Oulun La Bohème -oopperasta. Sellaisissa hänen hioutunut lyöntitekniikkansa ja kykynsä hallita massoja pääsevät oikeuksiinsa.

Volmer tutustuu partituureihin huolella eikä tyydy valmiiksi pureksittuihin ratkaisuihin. Tästä häntä on kiitelty myös Oulun kaupunginorkesterin Madetoja-levytysten saamissa lehtikritiikeissä.

Volmer ei ole parhaimmillaan wieniläisklassisen ohjelmiston parissa, mutta esimeriksi tietyllä suomalais-virolais-unkarilaisella akselilla, samoin voimakkaassa venäläisessä ja herkässä ranskalaisessa musiikissa hän on haka - oopperasta puhumattakaan.

Jos musiikki ja absoluuttinen sävelkorva eivät olisi aikoinaan vieneet miestä, olisi Arvo Volmerista todennäköisesti tullut huippu-urheilija.

Lähes kilpatason tennis, sulkapallo ja purjehdus ym. kuuluvat olennaisesti kapellimestarin elämään. Purjehtijana hän ei ole Viron mestari, mutta on kyllä voittanut sellaisia.

ESKO AHO

Risto Rasila

Entistä leppoisampi mies. Vuodet ovat hioneet kapellimestari Arvo Volmerista ylimääräisiä särmiä.

Artikkelin lähde Kaleva