Toimintatalo rakennusjätteistä

Purkutiilet, keräyspaperi, vanhat ovet ja pöydätkin kelpasivat rakennustarpeiksi

Pekka Rahko

OULU Parasta Lapsille Oulun osaston toimintakeskus Revonpuistossa on lähestulkoon valmis. Avajaisia on tarkoitus viettää toukokuussa. Uusi toimintakeskus on rakennusjätteen hyödyntämisen taidonnäyte, sillä keskus on rakennettu suurelta osin kierrätystarvikkeista.

Tavoite oli 30 prosentin kierrätysaste, mutta Parasta Lapsille Oulun osasto ry:n puheenjohtaja Seppo Vaaraniemi kertoo rakentamisessa saavutettavan noin 35 prosentin kierrätysasteen. Purkutiiliä taloon on käytetty noin 8 000 kappaletta ja puutavaraa neljä 12 kuutiometrin lavaa.

Kierrätysmateriaalin suuri osuus on alentanut rakennuksen kustannuksia oleellisesti. Kustannukset jäävät noin 167 000 euroon (miljoonaan markkaan), todennäköisesti allekin sen. Talossa on 250 neliömetriä lämmintä ja sata neliötä kylmää tilaa.

Ovet kattoon, pöydänkannet portaiksi

Kierrätysmateriaalista on saatu parhaimmillaan myös maksu. ”Kun jätemaksut ovat suuret, niin olemme saaneet maksun siitä, että otamme vastaan purkutavaraa”, Vaaraniemi selvittää.

”Rakennuksen purkaja säästää jätemaksuissa, me säästämme ja yhteiskunta säästää, kun tavara ei ole kaatopaikkaa kuormittamassa.”

Olennaista on Vaaraniemen mukaan ollut, että pääsuunnittelijana toimineella arkkitehtiopiskelija Ville Tervaojalla on ollut mielikuvitusta tavaroiden uusiokäyttöä miettiessä.

Ovia ja ikkunoita on käytetty todella runsaasti, eikä vain alkuperäisessä tarkoituksessaan. Esimerkiksi ruokasalissa keltaisista ovista on saatu aikaan todella näyttävä katto. Yläkertaan vievät portaat puolestaan ovat Välkkylästä poistettuja pöytiä.

Osa materiaalista on sekundaa, vaikka sitä ei huomaa. ”Tuonkin kattopaneelin toinen puoli oli sinistynyttä”, osoittaa projektipäällikkö Osmo Paakkonen virheettömän näköistä kattoa. On se toki sinistynyttä edelleen, mutta katseelta piilossa.

Kierrätystiilien lisäksi alakertaan tarvittiin vain sekundatiiltä yksi erä, jonka hinnaksi tuli 167 euroa (tuhat markkaa).

Kalustuksessa lähes kaikki on käytettyä. ”Esimerkiksi lavuaareja ei tarvinnut ostaa yhtäkään”, Vaaraniemi kertoo.

Pienet käyttökustannukset

Toimintakeskus lämpiää puulla, ja lattialämmityksen varaajana toimii 17 kuutiometrin betonilaatta. ”Edes kovimmilla 35 asteen pakkasilla ei tarvittu sähköä”, Vaaraniemi kehaisee ratkaisun toimivuutta. Polttopuu on tietysti kierrätysteitse hankittua.

”Eriste on myös paksumpi, kuin mitä olisi tarvittu”, Vaaraniemi huomauttaa. Mineraalivilla on korvattu itse kerätystä ja lajitellusta kierrätyspaperista tehdyllä sellueristeelllä. Talon käyttökustannukset jäävät siis pieniksi.

Rakennusjätettä hyödynnettäessä Vaaraniemi korostaa suunnittelun tärkeyttä. Purkukohteessa kannattaa hyvin tarkkaan arvioida mitä materiaalia voidaan ottaa, mitä kannattaa hyödyntää ja miten sekä kuinka kuljetus järjestetään.

Kuntouttavaa työtoimintaa

Toiminnallisesti keskus on kierrätyskeskus, mutta toiminnan pääajatus on sosiaalinen työ: yhdistys pyrkii luomaan kuntouttavaa työtoimintaa vaikeasti työllistyville. Päivisin on työtoiminnan lisäksi maahanmuuttajien kotouttamista, iltaisin ja viikonloppuisin tilat ovat nuorison ja yksinhuoltajaperheiden käytössä.

Tilat ovat monipuoliset. Rakennukseen on suunniteltu lasiuuni keräyslasin valamista varten ja tekstiilipaja, toiseen rakennukseen hitsauspaja ja tilat moottorinkorjaukselle ja puutöille.

”Vapaaehtoiset, tällaisesta työstä kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan”, Vaaraniemi toivottaa.

Vaaraniemi haaveilee seuraavaksi alueellisen kierrätys- ja työllisyyskeskusverkoston perustamisesta.

”Kierrätysmateriaaleista tehtynä se ei maksaisi yhteiskunnalle käytännöllisesti katsoen mitään.” Asiasta on jätetty esitys kaupunginhallitukselle.

Risto Rasila

Jotain vanhaa, jotain uutta. Toimintakeskuksen materiaaleista kolmannes on kierrätysmateriaalia.

Risto Rasila

Pöydällä saa seistä. Portaat syntyivät Välkkylästä poistetuista pöydistä.

Risto Rasila

Halvalla lähtee. Työnjohtaja Osmo Paakkonen esittelee huokeaan hintaan hankittua sekundatiiltä.

Artikkelin lähde Kaleva