Urapalvelut ponnahduslautana

Ammattikouluista valmistuvat eivät markkinoi itseään tarpeeksi

Panu Pökkylä

OULU Ammattikoulujen tarjoamat rekrytointipalvelut ovat opiskelijalle riittämättömiä. Vasta noin viidenneksessä keskiasteen ammattioppilaitoksista on meneillään erilaisia kehittämishankkeita koulusta valmistuvien työllistymisen tueksi.

Erikoistutkija, dosentti Marja-Leena Stenström Jyväskylän yliopistosta tekee parhaillaan tutkimusta ammattikoulujen rekrytointipalveluista. Alustavan selvityksen mukaan palveluja ei ole eriytetty omaksi osakseen koulun toimintaa, vaan ne ovat usein opinto-ohjaajan harteilla. Palvelujen puute johtuu resurssipulasta.

Koulujen omissa selvityksissä on ilmennyt, että opiskelijat suorastaan janoavat tietoa jatkomahdollisuuksistaan viimeisen opiskeluvuoden aikana.

Silti saatu tieto jää vähäiseksi. Yrityselämässäkin ongelma on huomattu.

”Ammattikouluista valmistuvat osaavat huomattavasti huonommin markkinoida itseään meille kuin esimerkiksi ammattikorkeakouluista valmistuvat”, työsuhdepäällikkö Kari Korpimäki Stora Enson Oulun tehtailta toteaa.

Stora Enson tehtailla lähes 70 prosenttia työväestä on toisen asteen ammatillisen koulutuksen läpikäynyttä.

Yleisesti oppilaitoksissa palvelut on järjestetty niin, että opinto-ohjaaja käy oppilaan kanssa läpi jatkomahdollisuuksia viimeisen opiskeluvuoden aikana.

Tällä hetkellä koko maassa on käynnissä 11 eri tahojen rahoittamaa projektia, joilla pyritään tehostamaan työelämään tai jatko-opiskeluun lähtevien valmiuksia.

Avain uralle

Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä on käynnissä UraAVVAIN -projekti, jonka tarkoituksena on parantaa opiskelijoiden ura- ja työelämävalmiuksia.

”Opiskelijat kokevat, että he kyllä saavat opintojen alussa tietoa opiskelusta ja uravaihtoehdoista, mutta viimeisellä vuodella tieto jää vähäiseksi”, projektipäällikkö Seija Lehto toteaa.

Hankkeen tavoitteet ovat kovat: vähintään 80 prosenttia valmistuvista pitäisi olla jatkamassa opiskelujaan tai työelämässä. Kohteena eivät ole vain valmistuvat, vaan koko ketju: peruskoululaiset, opettajat ja opinto-ohjaajat.

”Enää ei riitä pelkkä tietotaito, vaan täytyy osata myös markkinoida itseään. Hyvälle tyypille löytyy töitä aina”, Lehto kannustaa

Korpimäki vahvistaa tämän: hyvä tyyppi saa paremmin töitä.

”Ei me pelkästään papereihin tuijoteta, vaan tärkeätä on esimerkiksi yhteistyökyky ja sosiaaliset vuorovaikutustaidot. Lisäksi kielitaito on nykyään entistä tärkeämpää”, Korpimäki valaisee.

Työelämässä tiimityö on yhä yleisempää ja siksi Korpimäen mainitsemia taitoja painotetaan nyt lähes kaikkialla.

Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksen opinto-ohjaaja Mirva Saastamoinen käy läpi oppilaiden kanssa jatkosuunnitelmat viimeisen opiskeluvuoden lopussa opo-tunneilla. Halutessaan opiskelijalla on mahdollisuus henkilökohtaiseenkin neuvontaan.

”Opiskelijat kyllä osaavat kysyä ja etsiä tietoa itsekin, mutta kyllä jatko-opintomahdollisuudet ovat monelle opiskelijalle asioita, joista he kaipaavat tietoa opolta”, Saastamoinen arvioi.

Puoli vuotta kokemusta

Tärkeässä osassa työelämään astumista ovat työssäoppimisjaksot. Yhteensä kaksikymmentä opintoviikkoa eli puoli vuotta kestävä harjoittelu on monen nuoren portti työelämään.

Eniten neuvoa kaivataan niin työhakemusten tekemiseen kuin työhaastattelussa esiintymiseenkin. Työkokemus valmistuessa on selkeä valtti työmarkkinoilla.

”Se on koulun tehtävä välittää tietoa opiskelijalle, se ei saisi jäädä valmistumisen jälkeen työvoimahallinnon kursseilla opittavaksi”, Oulun lääninsivistysneuvos Pertti Kokkonen toteaa.

Saman on huomannut opiskelijoiden kanssa päivittäin työskentelevä Saastamoinen.

”Työssäoppimisjaksot helpottavat jatkosuunnitelmia, kun opiskelija on muodostanut yhteyden työnantajaan, myös töiden hakeminen onnistuu sieltä helposti”; Saastamoinen toteaa.

Tutkimusten mukaan on selvää, että parhaiten työllistyy aktiivisesti etsimällä epävirallisilla työmarkkinoilla. Siis itse markkinoimalla itseään yrityksiin, ilman, että odottaa työhakuilmoitusta lehdessä.

Lehdon mukaan on muistettava, että urapalvelu on avuksi myös silloin, kun aivan omalta alalta ei löydykään töitä.

”Monesti sitä tuijotetaan liian kapeaan alaan eikä ymmärretä, että muuallakin voisi olla täysin koulutukseen sopivaa työtä”, Lehto toteaa.

Selvät senssit työelämään

OULU Parturi-kampaajaksi toukokuun lopussa valmistuva Heidi Kuiri pääsi heti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan työelämään kiinni, joten ongelmia työllistymisen suhteen ei ole.

”Ensi kesäksi työtä on tiedossa ja sitten vasta syksyllä katsotaan, miten tästä jatkan. Mutta varmasti pysyn alalla”, hän sanoo.

Jos työelämä ei ota vetääkseen, Kuiri on valmis myös jatkamaan opiskeluja. Erityisesti kosmetologin koulutus kiinnostaa,

”Meille on kyllä kerrottu jatkomahdollisuuksista aivan tarpeeksi, tosin minulle senssit ovat aivan selvät. Sellaiselle, joka ei vielä itse tiedä, minne haluaa, lisätieto olisi varmasti tarpeen”, neito miettii.

Alan opiskelua voi jatkaa perinteisissäkin kouluissa tai sitten esimerkiksi jossakin Oulun yksityisistä oppilaitoksista.

Valinta siitä, mitä lähtisi opiskelemaan, ei ollut Kuirille vaikea.

”Kuusivuotiaasta asti tiesin, että minusta tulee kampaaja, leikkelin kaikilta nukeilta hiuksia”, hän naurahtaa,

Alalla opiskelu on tarpeen, sillä opittavat asiat eivät lopu koskaan. Valmistuminen siintää jo Kuirilla kovasti mielessä.

”Voisin lähteä työelämään vaikka heti. Jos jotain lisää opittavaa on, sen kyllä oppii työelämässä”, hän miettii. (PIP)

Artikkelin lähde Kaleva