Tornia kumoon taas kerran

Vänmanninsaaren kaavakeskustelu veti vain kourallisen väkeä

Liisa Laine

OULU Eipä liene kovinkaan yllättävää, että juuri torni varasti päähuomion eilisiltaisessa Vänmanninsaaren asemakaavamuutosta pohjustavassa keskustelussa. Tornia on säännöllisin väliajoin puhkuttu ylös ja puhallettu alas aina siitä saakka, kun Marjatta ja Martti Jaatinen sen 1960-luvulla esittelivät ja se asemakaavaan merkittiin.

Torstaina kirjaston Pakkalan saliin kokoontunut yleisö näytti olevan lähes yhtä mieltä siitä, että koko torni voitaisiin jo unohtaa ja pyyhkäistä kaavasta samalla, kun sitä muutoinkin muutetaan.

Kovin runsaslukuinen tuo yleisö tosin ei ollut. Suurin osa paikalle vaivautuneista oli siellä enemmän tai vähemmän viran puolesta. Loput olivat kirjaston ja teatterin työntekijöitä, arkkitehtejä tai kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäseniä. Asemakaavamuutoksen vaikutusalueeseen kuuluu myös Pikisaaren kärki ja sieltä oli saapunut joitakin asukkaita.

Edes kaupunginorkesterin jäsenet eivät olleet paikalla tekemässä kiusallisia kysymyksiä teatterin orkesterimontun syvyydestä, koska orkesterilla oli samaan aikaan konsertti, kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat. Asemakaavamuutoksen lisäksi tilaisuudessa esiteltiin sen välitön syy eli teatterin laajennussuunnitelma.

Yksi syy heikkoon kiinnostukseen saattoi olla myös se, ettei Vänmanninsaaressa kirjaston talonmiestä lukuunottamatta asu ketään.

Sen sijaan siellä tekee päivittäin töitä melkoinen joukko ihmisiä. Heistä paikalla olivat muun muassa kirjastotoimen johtaja Helvi Puolakka ja apulaisjohtaja Maija Saraste. Molemmat olivat tornin häivyttämisen kannalla.

Parkkipaikoista vilkas keskustelu

Puolakan sydämellä oli lisäksi 800 000 vuosittaisen kirjastonkävijän liikenne- ja paikoitusongelmat, joita ei hänen mielestään ole vara sivuuttaa. Parkkipaikoista virisi myöhemmin vilkas keskustelu, jossa ymmärrettiin tasapuolisesti sekä asiakkaita että teatterin ja kirjaston henkilökuntaa.

Saraste puolestaan harmitteli, että teatterin laajennuksen myötä kirjastossa kävijöiden merelliset näkyvät entisestään kapenevat. ”Eihän tässä mistään pienoismalleista ole kyse vaan siitä ympäristöstä, missä eletään.”

Merellisistä näkymistä kantoi huolta myös valtuutettu Leena Kuha (vihr). Hän tyrmistyi kuultuaan, ettei teatterin kahvilasta jatkossakaan näe muuta kuin kirjaston seinää.

Jyrkimmän tornia vastustavan puheenvuoron käytti taiteilija Martti Mäki Pikisaaresta, jonka mielestä teatterilaajennuksen toteuduttua suunnittelijoiden on turha enää puhua mistään kompositiosta.

Alunperinkin koko ”kompositio” on Mäen mielestä ollut vain puukotus suoraan oululaisen rakennusperinteen sydämeen.

Valtuutettu Taina Pitkänen-Koli (vihr) esitti, että kirjaston kylkeen varattaisiin tornin sijasta tila erityistä kansalaistaloa varten.

Kaavamuutoksella kiire

Vänmanninsaaren asemakaavamuutoksella on kiire, sillä teatterin peruskorjauksen ja laajennuksen pitäisi olla valmis jo vuoden 2003 syksyllä. Suunnitelmissa on lähdetty siitä, että purkutyöt teatterilla alkavat jo ensi keväänä. Työt saataneen kuitenkin alkuun, jos ei muuten niin poikkeusluvalla.

Kaupunki-kuvallinen kipupiste

OULU Vänmanninsaari on oululaisten Töölönlahti. Se on keskeisellä paikalla, se kiinnostaa monia ja siksi sen rakentamisesta on vaikea löytää yhteistä tahtoa.

Vuosikymmenten soutamisten ja huopaamisten jälkeen saaren kohtalo on ratkeamassa ainakin osittain, kun teatterin laajennus antaa suuntaviivat nyt teon alla olevalle kaavamuutokselle.

Teatterin lisärakennus vie osan saaren rakentamattomasta tontista ja sen rakennusoikeudesta. Jaatisten kaavassa paikalle osoitetut hallintorakennukset 22-kerroksisine torneineen eivät kaavan mukaan sellaisenaan enää saarelle sovi.

Saaren tyhjän tontin rakennusoikeuden pieneneminen on ehkä hyväkin, sillä jo nyt alueen liikenne ja paikoitustilanne on sitä luokkaa, ettei uusien toimintojen tuominen saarelle tunnu kovin toivottavalta.

Paikka on myös kaupunkikuvallinen kipupiste. Aikoinaan jokisuistoon täyttömaasta kasatulle saarelle rakennettuihin teatteriin ja kirjastoon on jo totuttu. Totuttu on myös alueeseen sellaisenaan. Teatterin laajennus on iso muutos, joka on hyvä katsoa loppuun ja vasta sitten päättää jatkosta.

Nykytilanteesta katsoen hyvä vaihtoehto voisi olla, että tyhjä tontti jätettäisiin lopullisesti rakentamatta. Vaikka kaavassa on rakennusoikeutta, ei sitä mikään pakko ole toteuttaa. Jaatisen suunnitelmaa ei tarvitse eikä kannatakaan loppuun viedä.

Jaatisten kaava on 60-luvulla käydyn kilpailun perua. Kilpailuehdotuksessaan Jaatiset esittivät muun muassa Rantakadun vanhan rakennuskannan korvaamista Vaakunan näköisillä uusilla. Toteuttamaan lähdettiin onneksi ainoastaan kirjastoa, teatteria ja Vaakunaa.

Tämä kova kolmikko lienee riittävä muistomerkki Jaatisten suunnitelmien edustamasta arkkitehtuuriajattelusta.

TIMO JOKELAINEN

Artikkelin lähde Kaleva