Säteilyvoimaa taitolajissa

Jazzkonsertti

Presence-yhtye Oulun NuKussa 9.2. Joonatan Rautio, saksofoni; Kaisa Kulmala, piano; Ape Anttila, basso; Jussi Lehtonen, rummut; Teemu Viinikainen, kitara.

Uusia, taitavia muusikkoja ilmaantuu Suomen jazzkentälle tasaiseen tahtiin. Kiinnostavien tapausten joukkoon voidaan lisätä raahelaislähtöinen saksofonisti Joonatan Rautio, 28. Vuoden verran toiminut Raution Presence-yhtye edusti muutoinkin nousevaa voimaa - vain basisti Ari-Pekka Anttila oli keskiverto jazzinkuluttajalle tuttu nimi.

Nuoruuden into ja kypsä tyylitaju asettuivat mukavaan tasapainoon Presencen konsertissa. Koko ohjelma oli omaa tuotantoa, melodisen mainstreamin, kuulaan eurojazzin ja perus-bebopin fuusiota.

Samoista aineksista hämmentävät monet muutkin, mutta Raution vahvuutena ovat vahva solistipersoonallisuus ja tahto viimeistellä sanottavansa. Toteutus ratkaisee: kaikessa kuului keskittyminen oleelliseen, turhien rönsyjen karsinta ja sävellysten kunnioitus sinällään eikä vain soolojen lähtötelineenä. Teemojen ja improvisaation väliin ei siten jäänyt irvistäviä saumoja.

Melankolinen ja lyyrinen aines sekä Raution sopraanofoni olivat niskan päällä konsertin alussa, eivät kuitenkaan niin paljon kuin kappaleiden lakoniset nimet, esimerkiksi Kehto, tai Hauta, antoivat ymmärtää. Jokainen sävellys sisälsi monenlaisia aineksia ja tunnelmia äärilaitoinaan pastoraalimaisemat ja toisaalta coltranemaisen notkea virtuoosiryöpytys.

Yhtyeen ote tiivistyi numero numerolta, ja toisella jaksolla Raution soittokumppanitkin alkoivat todella lämmetä. NuKun tilaisuuksille tyypillistä alku-uneliaisuutta vähensi varmasti osaltaan yhtyeen toivoma katsomon valaisu, minkä ansiosta muusikkojen ei tarvinnut enää soittaa pimeyteen.

Pianisti Kaisa Kulmala ja kitaristi Teemu Viinikainen osoittivat ilahduttavaa kehityspotentiaalia. Kummankin komppityöskentely oli ytimekästä ja harmonisesti rikasta. Heidän improvisointinsa oli pelkistetyn nasevaa. Kulmalan soolot noudattivat omaperäisen ekonomista, eloisasti polveileva tyyliä.

Viinikainen annosteli sooloihinsa sopivat määrät rock-mausteista revityshenkeä ja sounditajua putoamatta kuitenkaan väärän genren puolelle. Myös vaativat, vauhdikkaat bebop-linjat taittuivat häneltä mukiinmenevästi. Kiihkeimmissä tempoissa Rautio oli kuitenkin lopulta ryhmän auktoriteetti ja suurten linjojen vetäjä.

Ape Anttila oli jälleen mies paikallaan niin solistina kuin notkean sykkeenkin vartijana. Yhteistyö energisen rumpalin, Jussi Lehtosen kanssa toimi mainiosti.

Presence jatkaa kotimaan kiertuettaan ja 15.2. on vuorossa esiintyminen Raahessa.

JUHA SUTELA

Artikkelin lähde Kaleva