Artikkelin lähde Kaleva
Lähiruokaa
Ohjekirja
Vierasvaraa Vihannista - lähiruokaa ja perinteitä toimittaneet: Helena Lahdenperä ja Paula Pirinen.
Elsuupa, papinleuat, pöysti, punasleipäpaisti, tuikkukastike tai töllerö eivät taida kertoa ei-pohjalaiselle juuri mitään muuta kuin että kenties on syömisestä kyse. Siihen viittaavat sentään sanat paisti ja kastike.
Pohjalaisistakin vain vanhempi väestö taitaa tarkalleen tietää, mitä silloin syödään, kun lautaselle pannaan esimerkiksi kollipaistia. Nuoriso tuntee varmasti paremmin nuudelit, tacot, tortillat, pastat ja pitaleivät kuin oman maakunnan perinteiset herkut.
Perinteisestä lähiruoasta kertovaa kirjaa siis tarvitaan, jos ei muuten niin historian kirjaksi.
Perinteiset ruoat vaikuttavat helposti yksinkertaisilta ja värittömiltä, mikä onkin luonnollista, koska niiden valmistuksessa ei aikoinaan ollut käytettävissä lukemattomia ulkomailta tuotuja kasviksia.
Värittömyys on tosin vain ruoanvalmistajan mielikuvituksen puutetta. Sen osoittaa tämän kirjan kansikuvakin, jossa hyvin yksinkertainen ateria näyttää herkullisen värikkäältä.
Yksinkertaisuutta luulisi nykyajan kiireisen ihmisen arvostavan: lihat vain kattilaan kiehumaan puoleksitoista tunniksi, ja sillä aikaa siivotaan tai kirjoitetaan jokin raportti.
Perinteisen yksinkertaisen ruoan valmistaminen ei tosin nykyään ole niin yksinkertaista kuin luulisi.
Aika harvasta lähikaupasta saa enää esimerkiksi luista naudan lapaa pöystiin tai luista, savustettua lihaa palavilihapottuihin, ja kollipaistinkin raaka-aineita on vaikea saada, ainakin tähän aikaan vuodesta, vaikka ympäristössä juoksentelisi lukuisia kolleja, siihen kun tarvitaan vain kunnon nauriita.
Lähiruoan perään ovat viime aikoina kyselleet erityisesti lasten ravitsemuksesta vastaavat. Perinteiset maakuntien ruoat ovat lähiruokaa jos mitkä. Vierasvaraa Vihannista -kirjassa on monta sellaistakin lähiruokaohjetta, joihin raaka-aineita on saatavissa. Ruokaohjeet ”väritetään” sekä kauniilla värikuvilla että sananlaskuilla.
”Ei hetikää niin näläkä ku joskus syö.”
Anja Hokajärvi
Artikkelin lähde Kaleva