Muutoin kuin totisesti oopperasta

Näyttämöteos

Tom Johnson: Neliääniooppera. Sopraano Mervi Sipola-Maliniemi, mezzosopraano Katriina Leppänen, tenori Hannu Jurmu, baritoni Jarmo Ojala. Ohjaus Ville Saukkonen, lavastus ja puvut Eija Mizohata, piano Erkki Rännäli. Raahesali 8.2.

Yhdysvaltalaisen Tom Johnsonin pilke silmäkulmassa säveltämä Neliääniooppera muodostui todelliseksi löydöksi Raahen Musiikkiviikkojen yleensäkin aina taitavasti ja monipuolisesti valittuun ohjelmistoon.

Komediallinen, osin absurdi, osin minimalistinen näyttämöteos piirtää humoristisen kuvan oopperamaailmasta tunnin ja viisitoista minuuttia kestävän musiikkilumonsa aikana.

”Nähkää minut valoissa!” Ongelma onkin juuri se, kun kukin laulajista haluaisi laulaa juuri sen kauneimman ja näyttävimmän aarian. Erikoisen lisänsä mukaan tuo musikaalisen väriskaalan niukkuus.

Neliääniooppera on nimensä mukaisesti sävelletty vain neljää säveltä käyttäen; koko teoksessa ei esiinny kuin d, e, a ja h-säveliä.

Ohjaaja Ville Saukkonen elävöitti kokonaisembelsen satiirisella tavalla tyylikkään hengen. Jokainen tähti halusi lumota yleisön häikäisevillä taidoillaan, solistisesti heille annettiin siihen tilaisuus, ja korkeuksiin pyrkivää näyttöä löytyi.

Eija Mizohata löysi lavastuksen ja pukuihin loistoa teoksen vaatimalla minimaalisella tavalla: neljä suurta peiliä, punainen sametti ja valojen luoma solistinen näyttävyys muodostivat oman kohokohtansa komean Raahesalin korkealla näyttämöllä.

Taitavana pianistina Erkki Rännäli sai minimaalisesta partituurista säestyksen tarkimmatkin nyanssit esiin. Aksenttien jatkuva tarkka tahditus, kellomaisten kuviointien loputon liike, kaikki loi omaa vaativaa osuuttaan solistien onnistumiselle.

Mervi Sipola-Maliniemi, Katriina Leppänen, Hannu Jurmu ja Jarmo Ojala todella hallitsivat stereotyyppiään komiikan, mutta myös osaamisen keinoin. Vaikeus onkin juuri tässä. Sävelmistön pienimuotoisuus asettaa oman rajansa, jonka vain todellinen taiteilija voi ylittää.

Yksitoikkoista, junnaavaa rutiinia ei missään kohdin päässyt pilaamaan illan atmosfääriä. Mainittakoon yhtenä esimerkkinä monista myönteisistä näytöistä Hannu Jurmun tenoriaarian loistavuus.

Neliääniopperassa on uutta uraa aukovaa musikaalisuutta perinteisten aarioiden valovoiman reunamille. Tässä on ideaa tulevaisuuteen niin musiikkijuhlille kuin muillekin tapahtumille.

ERKKI VIRTANEN

anne helaakoski

Neljä ääntä. Hannu Jurmu (vas.), Jarmo Ojala, Katriina Leppänen ja Mervi Sipola-Maliniemi.

Artikkelin lähde Kaleva