Teatteritalon tekniikka nilkuttaa

Heidi Hietala

OULU Oulun kaupunginteatterin näyttämötekniikka on suurelta osin yhtä vanhaa kuin talokin. 1970-luvun alussa rakennettu tekniikka on muutamaan otteeseen kaatunut varoittamatta ja viivästyttänyt esitysten alkua.

”Kun tekniikkaa on paljon, vian etsiminen voi viedä hyvinkin paljon aikaa. Toisaalta olemme vuosien varrella tottuneet tappelemaan näiden ongelmien kanssa, ja pystyneet hoitamaan ne hyvinkin kekseliäästi ilman esitysten peruuntumista”, toteaa teatterin näyttämöpäällikkö Ari Törmä.

Valoa on kuitenkin näkyvissä, sillä teatterin toukokuussa alkavan täysremontin myötä myös tekniikka uusitaan suurilta osin.

Aikaisemmat remontit ovat kaatuneet rahan puutteeseen. Törmä epäilee, ettei kompromisseilta nytkään voida välttyä.

”Jokainen teatteri on ainoalaatuinen, samoin niihin tarvittava tekniikka. Ikävä kyllä se näkyy myös hinnassa”, Törmä sanoo.

Työsuojelu nykytasolle

Näyttämön kolme vuosikymmentä kestäneet tekniset ratkaisut ovat kuluneet kovassa käytössä. Vanhan tekniikan mukaisia ovat myös lavastetankoja liikuttavat kuution kokoiset sähkömoottorit, jotka nykyään mahtuvat nyrkkiin.

”Tietotekniikan kehitys on ollut viime vuosikymmeninä huimaa ja se näkyy tekniikkaa uusittaessa”, Törmä sanoo.

Remontin myötä näyttämön kantavuus parantuu, joten lavasteita voi liikutella trukilla keveimmin mielin.

Vuosein varrella rikkoontuneita laitteita on paikattu uusilla. Jonkin verran on pyritty tekemään myös ennakoivaa hankintaa, mutta suuremmat laitehankinnat on budjetoitava etukäteen.

Remontin päätyttyä suuri osa uusitusta kalustosta tuodaan takaisiin entistä ehompaan teatteriin. Vanhempaa kalustoa yritetään saada harrastelijakäyttöön, loput heitetään pois.

Teatterin työympäristökään ei täytä nykyisiä työsuojelulainsäädännön vaatimuksia. Turvalaitteet puuttuvat, eikä litistymismahdollisuuksia ole otettu huomioon.

Staattisuus kaataa

Enitem pulmia on aiheuttanut seitsemän vuotta sitten hankittu valopöytä. Viimeksi se tilttasi ennen La Bohèmen alkua, mutta tekniikan väen kekseliäisyyden ansiosta näytös alkoi vain parikymmentä minuuttia myöhässä.

”Haimme valopöydän pieneltä näyttämöltä, ja kannoimme sinne tilalle harjoitussalin pöydän. Kummankaan näyttämön esitystä ei tarvinnut perua, vaikka odottaminen kiusallista onkin”, Törmä toteaa.

Valopöytä on tekniikaltaankin tullut tiensä päähän. Tätä mieltä on teatterin vastaava valaistusmestari Erkki Häikiö, joka manailee uusien ohjelmapäivitysten yhteensopimattomuutta. Vian tullessa pöytää on mahdotonta korjata, varajärjestelmääkään ei ole.

Osasyynä valo- ja äänitekniikan häiriöihin on 70-luvun tiedon mukainen rakennustekniikka. Talvisin ongelmana on staattinen sähkö, jonka aiheuttama äkillinen virtapiikki voi saada sähkölaitteet ihmettelemään rikkoontumiseen asti.

Taloa rakennettaessa ei myöskään osattu varautua teatterin vaatimaan tilantarpeeseen. Nykyisellään aitiot ovat ääni- ja valotekniikan käytössä. Yksityinen väliaikahuone, maaherran aitio, on muuttunut äänitysstudioksi. Tekniikan kaapit on sijoitettu kuorotilaan, yhdessä lavasteiden kanssa.

Näyttämön koon suhteessa lavastamotiloihin pitäisi olla juuri toisinpäin. Nykyisellään lavasteet joudutaan kokoamaan monessa osassa tilanpuutteen vuoksi, näyttämölle ne kyllä mahtuvat.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuvat 1 ja 2)

Tekniikka vie tilaa. Ison näyttämön takaosan ääni- ja valohuoneet ovat turhan pieniä. Aitiotkin on valjastettu tekniikan käyttöön.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 3)

Tiensä päässä. Valaistusmestari Erkki Häikiön mukaan valaistuksen ohjauspöytä on jo parhaat päivänsä nähnyt. Vanhentunut tekniikka on riski, sillä ohjelmapäivitykset eivät tahdo toimia.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 4)

Kuosi uusiksi. Näyttämöpäällikkö Ari Törmä kertoo, että teatterin visuaalisen ilmeen lisäksi tekniikkakin muuttuu. Nykyaikaisella tekniikalla on helpompi vastata esimerkiksi valaistuksen tasosta.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 5)

Kaiken takana on tekniikka. Katsomon takana olevista ääni- ja valokopeista hoidetaan näyttämön tapahtumien viimeinen silaus.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 6)

Pitkä historia. Lavastamotiloissa hitsataan, käsitellään puuta ja kangasmateriaaleja, remontin jälkeen vaiheita ei tehdä samassa tilassa. Seinille spreijatut esitettyjen näytelmien nimet saavat nekin lähteä.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 7)

Ilmastointi uusiksi. Teatterin vanha ilmastointi on äänekäs ja saattaa häiritä hiljaisia kohtauksia. Ilmalämmitteisessä rakennuksessa ei ole koskaan saavutettu teatteritalon vaatimaa hiljaisuutta.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 8)

Pitkä historia. Lavastamotiloissa hitsataan, käsitellään puuta ja kangasmateriaaleja, näyttämöpäällikkö Ari Törmän mukaan remontin jälkeen vaiheita ei tehdä samassa tilassa. Seinille spreijatut esitettyjen näytelmien nimet saavat nekin lähteä.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 9)

Ajan hammas puree. Vuonna 1972 valmistuneessa teatterissa uutta on hankittu vanhan rikkoontuessa.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 10 ja 11)

Aina löytyy hiottavaa. Valomies Vesa Huittinen kohdentaa kaupunginteatterin ison näyttämön spotteja illan esitystä varten.

Jukka-Pekka Moilanen

(kuva 12)

Tilanpuute. Suuren näyttämön sivustan kuorotila toimii nykyisin varastona. Lavasteiden takana olevien sähkökaappien luona käy kuhina, kun etsitään teknisen vian aiheuttajaa.

Artikkelin lähde Kaleva