Artikkelin lähde Kaleva
Umpihangessa taas iso joukko
Syötteen paksuilla lumilla ryöjätään jo kansainvälisissä tunnelmissa
Aimo Kajava
PUDASJÄRVI ”Upottaa tämä lumi ainakin tässä paikassa”, nauraa kilpailujen johtaja Heino Ruuskanen vyötäisiään myöten hangessa ensimmäisellä kilpailurastilla.
Koillismaalla on siunailtu talven vähälumisuutta, mutta viidettä kertaa lauantaina alkaneissa Umpihankihiihdon MM-kisoissa ei kenenkään tarvinnut valitella heikkoa rataa. Syötteen vaaramaisemat ovat keränneet huppulunta tällä kertaa mukana oleville 350 kilpailijalle auottavaksi asti.
Kaksipäiväisessä umpihankihiihdossa on lähes 80 joukkuetta, joiden lisäksi yksilökisassa on 25 kilpailijaa. Toista kertaa rinnan pidettävissä lumikenkävaelluksen SM-kilpailussa joukkueita on 11 ja yksittäisiä kisaajia puolenkymmentä.
”Kenkäilijät lisääntyvät vielä tulevina vuosina He ovat nuorempia, sillä laji on kovempi ja trendikäs”, arvelee huoltopäällikkö Seppo Kumpumäki.
Verenmaku on jo osalla suussa
Umpihankihiihto on pääjoukolle kova, mutta hauska koettelemus. Yksilölajeissa kisa alkaa kuitenkin saada kärkijoukossa aktiiviurheilun piirteitä. Mitalisijoista taistellaan henkeen ja vereen.
Ensimmäisen päivän rasteilla on mahdollisuus samoilla 24-42 kilometria. Toisena päivänä katsotaan kellolla, miten hiihto umpisessa sujuu.
”Alussa tämä oli leikkiä, mutta nyt kilpailu on alkanut mennä jo totiseksi”, hymähtää viime vuoden yksilölajien kakkonen Tuomo Ahola.
Haapavedeltä syntyisen oleva Ahola opiskelee metsäalaa Hirvaalla. Eräilyn parissa viihtyvä nuori mies ei sano treenaavansa umpihankihiihtoon sen kummemmin, opit tulevat luontojaan harrastusten kautta.
Oululaisen naisjoukkueen Hangettarien suunnistusvastaava Helena Keränen vakuuttaa, että porukka ei yritäkään maastoon otsat rypyssä. Kolmen naisen joukkueessa Keräsen lisäksi Raija Vilppola on ollut mukana ennenkin, mutta Irja Jokelalle kokemus on uusi.
”Aina odotamme, milloin pääsemme tänne samanhenkisten joukkoon. Eihän tätä voi vakavasti ottaa, nautiskeluahan sen pitää olla”, Keränen sanoi.
Ensimmäisellä rastilla odottava kirjallinen ensiaputehtävä tuo hiihtäjien suman, mutta vitsit ovat vielä herkässä jokaisella joukkueella.
”Helppo tämä oli loppujen lopuksi”, tuumailee juukalaisjoukkueen Uunikössiköiden lapun täyttänyt Pekka Kuiri.
Kajaanissa opiskeleva Kaisa Kunnas on mukana ensimmäistä kertaa ja täyttää ensiaputehtävää pää märkänä.
”En mie tiiä mikä sai lähtemään mukaan. Tämä on ilmeisesti sitä suomalaista hulluutta”, Kunnas naureskelee.
Umpihankihiihdoissa on kansainvälistäkin väriä. Eestiläisiä ja ranskalaisia on mukana muutamissa joukkueessa. Venäjältä on oma joukkue, joka on tullut Petroskoista järjestäjien ja opetusministeriön kutsumana.
Suomussalmelainen Pentti Räisänen on kokeillut joukkueessa umpihankihiihtoa, mutta edessä oli yhden miehen kisa. Luonnossa ikänsä liikkuneella Räisäsellä ei ole huolta yöpymisestä, jota varten hän on varannut laavukankaan.
”Tämä on jonkinlainen koettelemus. Halusin kokeilla tällä kertaa, miten pärjään yksin”, Räisänen tuumi.
Umpihankihiihdon suosio yllätti kaikki
Umpihankihiihdon suosio on yllättänyt alusta saakka järjestäjätkin. Ruuskasen mukaan ensimmäisellä kertaa tavoitteeksi asetettiin 50 kilpailijoita, joka ylittyi reilusti puolella. Kerta kerran jälkeen joukko on kasvanut. Vuosi sitten osallistujia oli noin 400, tänä vuonna määrä on hieman pienempi, koska osa kouluista ei ole mukana.
”Rekisteröinnin mukaan kisoihin on osallistunut tähän mennessä 1 200 ihmistä. Jos joka kolmas lähtee mukaan uudelleen, se on iso määrä”, Ruuskanen muistuttaa.
Sopivaa kohderyhmää uskotaankin riittävän, sillä vuosittain metsäsuksia myydään 7 000 paria ja niillä arvioidaan sivakoivan ympäri maata 70 000 ihmistä.
Ruuskasen mukaan yksi tavoite on saada yritykset vielä laajemmin mukaan. Umpihankihiihto sopii yritysten tarjoamaksi elämykseksi siinä missä asiakkaiden vienti lätkämatsiinkin.
”Väitänpä, että tällainen jää pidemmäksi aikaa mieleen”, Ruuskanen sanoi.
Pudasjärven matkailulle hiihtotapahtuma on merkittävä, sillä oheisjoukkoineen väkeä liikkuu ehkä tuhatkunta henkeä.
”Jos porukkaa ostaa vähän jotain tavaroita ja polttoaineita sekä yöpyy, osallistujaa kohden rahaa jää helposti tuhat markkaa”, Ruuskanen laskee.
Työllistävyyttä kuvaa hyvin myös se, että kisan päätteeksi linja-autoillekin riittää kuskattavaa. Kilpailijoita haetaan maastosta kahdeksalla autolla, joiden mittareihin kertyy 4 000 kilometriä.
umpihanki 1, mies rypee
Aimo Kajava
Huppukeli. Kilpailun johtaja Heino Ruuskanen näyttää, että hanki ei kanna.
umpihanki 2, hangettaret
Aimo Kajava
Nautiskelua. Oululaiset Helena Keränen (oik.), Irja Jokela ja Raija Vilppola olivat liikkeelle leikkimielellä.
umpihanki 3, armeijan porukka
Aimo Kajava
Kovia poikia. Laskuvarjojääkärit ovat olleet joka vuosi kovia menijöitä myös umpisessa.
umpihanki 4, porukka hiihtää
Aimo Kajava
Kova suosio. Umpihankihiihdon suosio on yllättänyt kaikki. Tänä vuonna lumessa rypee 350 kilpailijaa.
umpihanki 5, mies sivuttain
Aimo Kajava
Helppo juttu. Pekka Kuirille ensiaputehtävät eivät olleet vaikeita.
umpihanki 6, mies täyttää lappua
Aimo Kajava
Omin voimin. Pentti Räisänen päätti kokeilla tällä kertaa voimia ja taitojaan yksin.
umpihanki 7, laput.
Aimo Kajava
Kirjallisesti. Ensimmäisellä rastilla ensiavun ongelmat piti ratkoa paperilla.
umpihanki 8, luminkengät
Aimo Kajava
Trendikästä. Rinnalle tulleen lumikenkäilyn uskotaan kasvavan myös isoksi lajiksi.
umpihanki 9, nainen pää märkänä
Aimo Kajava
Ensimmäinen kerta. Kaisa Kunnas hiihti pään märäksi alkutaipaleella.
umpihanki 10, venäläiset
Aimo Kajava
Itäjoukkue. Umpihankihiihdossa on kansainvälistäkin väriä. Venäjän joukkueen Andrei Sereguine laitteli reppua rastilla.
Artikkelin lähde Kaleva