Artikkelin lähde Kaleva
Orkesterimontun koosta kiistaa
Teatterin remonttisuunnitelmat eivät tyydytä kapellimestari Volmeria
Esko Aho
OULU Oulun kaupunginorkesterin taiteellinen johtaja Arvo Volmer on lähettänyt huolestuneen sävyisen kirjeen (1.2.) Oulun kaupunginteatterin perusparannusta suunnitteleville tahoille ja tiettävästi muillekin päättäjille.
Volmerin mielestä kaupunginorkesterin olosuhteet eivät olennaisesti muutu, mikäli Oulun kaupunginteatterin orkesterimonttu uudistetaan Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy:n ja suunnitteluryhmän esittämien alustavien suunnitelmien mukaan.
Hänen mielestään perusparannussuunnitelmat eivät montun osalta vastaa alun perin sovittuja. Niissä on luovuttu sekä montun täydellisen avaamisen periaatteesta että salin suuntaisesta levennyksestä. Volmer toivoo, ettei näin isossa hankkeessa tehtäisi puolittaisia tai huonoja ratkaisuja.
Oululaisten hyvässä muistissa on, miten Madetojan salista jätettiin suunnitteluvaiheessa monttu pois säästösyistä, mutta osittain myös sen takia, että Oulun ooppera halusi toimia kaupunginteatterissa. Näin orkesteri ja ooppera saivat pitää omat tarkkaan rajatut reviirinsä koskemattomina. Jälkeenpäin tätäkin ratkaisua on ehditty moneen otteeseen katua, kun Madetojan salissa olisi tarvittu monttua.
Ahdas ja suljettu
Kaupunginteatterin montun saliin päin leventämisestä Arvo Volmer saattaisi olla valmis tinkimään sillä ehdolla, että orkesterin tilaa levennettäisiin sekä sivu- että näyttämön suuntaan.
Sen sijaan ”montun katon purkaminen musiikkiesityksiin on ehdottomasti oleellinen niin puhtaasti taiteellista kuin myös muusikkojen terveydellisistä syistä”.
”Oulun kaupunginteatteri on rakennettu lähinnä puhenäytelmiä varten. Orkesterimontun rakenne ei ole musiikkiesityksille edullinen. Haluaisin korostaa erityisesti orkesterimontun täydellistä epäkelvollisuutta muihin kuin pienikokoisiin kamarimusiikkisäestyksellisiin esityksiin”, Volmer kirjoittaa.
”Päällimmäisenä ongelmana on orkesterisyvennyksen ahtaus ja suljettuus. Kapellimestarin ja muusikoiden välinen yhteys puuttuu lähes täysin ja muusikot joutuvat seuraamaan johtamista televisioruudun välityksellä!”
Vaativa temppu
Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy:n johtaja, arkkitehti Sampo Valjus vakuuttaa, että suunnittelussa on yhtenä tekijänä pyritty nimenomaan orkesterimontun parantamiseen.
”Akustikkomme arvion mukaan uusi monttu tulee olemaan orkesterin kannalta dramaattinen parannus”, hän kertoo.
”Monttua on aika reippaalla kädellä uudistettu. Loppujen lopuksi näyttää olevan kysymys muutamasta neliöstä, jotka sijoittuvat aika hankalaan kohtaan. Ne ovat huonosti hyödynnettävissä. Volmer ilmeisesti haluaa, että koko orkesterimontun katto olisi purettavissa suorakaiteen muotoisena. Se ei ole ihan yksinkertainen temppu, kun katsomo on kaareva.”
Valjuksen arkkitehtuuritoimistossa asia on alustavasti ajateltu niin, että orkesterimonttuun jätetään pienet ”viikset” molemmille laidoille. Näihin viiksiin jouduttaneen jättämään katto katsomon kaarevuuden takia.
Oikeassa suhteessa
Sampo Valjuksen mukaan orkesterimontun voisi avata kokonaankin, mutta se veisi käytännössä toisen kokonaisen rivin verran katsomopaikkoja; yksi rivihän on jo päätetty uhrata montun vuoksi.
Asia olisi toki mahdollista hoitaa myös niin, että toinen tuolirivi voitaisiin tilapäisesti poistaa oopperoiden ajaksi ja rakentaa takaisin puhenäytelmissä.
”Toisaalta siellä viiksissä ei soittajien pitäisi olla muutenkaan, koska he ovat silloin akustisesti omalta kannaltaan huonossa paikassa; vieläpä lähes kapellimestarin takana”, Valjus huomauttaa.
Orkesterimonttu on nykymuodossaan noin 80 neliömetrin suuruinen ja sen kattoaukko 27,5 neliötä. Uusimpien, vielä keskeneräisten suunnitelmien mukaan uusi aukko olisi 54,5 neliötä ja orkesterisyvennys kasvaisi noin 100 neliön kokoon.
”Akustisesti olisi parempi, jos pysyttäisiin 70-80 lattianeliön tuntumassa, koska uusi aukko olisi silloin oikean kokoinen montun kokoon nähden”, Sampo Valjus sanoo.
”Tärkeimpänä seikkana olen nähnyt orkesterilaisten kuulon säilyttämisen ja toiseksi tärkeimpänä sen, miltä soitto kuulostaa katsomon puolella.”
Valjuksen käyttämien asiantuntijoiden mukaan orkesterimontun aukon tulisi olla vähintään 75 prosenttia montun lattiapinta-alasta.
Mikä koko riittää?
Nykyisen montun suurimpana ongelmana arkkitehti Valjus ei pidäkään varsinaisen soittotilan kokoa, vaan aukon ahtautta.
Noin 80 neliön tilaan pitäisi teoreettisesti mahtua 50-60 soittajaa. Taiteellisesti asiaa tarkastellen se on useissa oopperoissa liian vähän.
Nimenomaan tähän Arvo Volmer viitannee kirjoittaessaan ”pienikokoisista kamarimusiikkisäestyksellisistä esityksistä”.
”Olemme kompromissitilanteessa. Enimmillään kaupunginteatterin nykyiseen monttuun on tungettu soittajia 80. Tämä on tosiaan mitä suurimmassa määrin taiteellinen kysymys. Edes 100 soittajaa ei riitä, jos halutaan pystyä esittämään kaikki mahdolliset oopperat”, Sampo Valjus huomauttaa.
Ensisijaisesti teatterisali
Salin akustiikkaa parannetaan peruskorjauksen yhteydessä muutenkin kuin vain montun osalta.
”Siellä on sopiva jälkikaiunta-aika, minkä takia puheen erottuvuus on hyvä. Mutta salin simpukkamainen muoto aiheuttaa sen, että tietyillä paikoilla - varsinkin taaempana - ääni tulee yhtä aikaa useista eri suunnista. Kun jälkikaiunta-aika on nyt puheteatteriin ihanteellinen, ei akustiikan parantamista pysty tekemään pelkästään materiaaleja vaihtamalla.”
Tarkoitus on rakentaa saliin uusi seinäverhous, joka ulkonaisesti näyttää vanhalta, mutta toimii akustisesti äänten hajoittajana.
”Joka tapauksessa pyrimme siihen, että kaupunginteatterissa pystyttäisiin jatkossakin esittämään oopperaa; entistä paremmissa olosuhteissa, vaikka kyseessä on teatterisali”, Sampo Valjus selventää.
Artikkelin lähde Kaleva