Nyt vauvatkin teatteriin!

Tarinamaakarit-festivaali otti varaslähdön

Kaisu Mikkola

KIIMINKI Sytkyt-teatterin Laukkasen Juhalta eivät ideat ole vähissä.

Tiedättehän tuon isokokoisen ja isoäänisen nukketeatterimiehen ja Unicefin hyvän tahdon lähettilään.

Nyt hän on myös 10-vuotisjuhlaansa viettävän Tarinamaakarit-teatteritapahtuman taiteellinen johtaja.

Entinen kevääseen ajoittunut lastenteatteritapahtuma käynnistyy nyt keskellä talvea Kiiminki- ja Iijokivarressa.

Virallisesti festivaali alkaa vasta ensi sunnuntaina. Eilispäivän aikana parivaljakko Laukkanen ja Ollikainen eli Juha Laukkasen lisäksi Sytkyt-teatterin tekniikasta vastaava Arto Ollikainen näyttivät kuitenkin kiiminkiläisissä päiväkodeissa, mistä nyt tuulee.

Ne ovat nimittäin saaneet nyt päähänsä tehdä teatteria vauvoillekin. Tutti Jutun, teatteria juuri sille porukalle, josta aina voihkitaan, että ne ovat liian nuoria, ei niitä saa tuoda pilaamaan esityksiä.

Tutti Juttu on tarkoitettu 0-2 -vuotiaille. Nuorin tähänastinen kävijä on ollut yhden kuukauden ikäinen.

Vauvateatteria ennen Laukkanen on kiertänyt maata opettamalla teatterin keinoin lapsille pöytätapoja, näyttämällä klassisten oopperoiden lyhennettyjä nukketeatteriversioita, nukkien kanssa tehtyä balettia, jouluevankeliumeja ja sairaalan sängyn laidalle suunnattua yhden lapsen teatteria.

Kun tämä kaikki ei ollut kylliksi, otettiin tuttisuutkin mukaan!

Ei, ei teatteria alle 3-vuotiaille ole Suomessa tehty, Laukkanen vakuuttelee. Ranskassa on kyllä joku ryhmä, joka tulee vauvateattereineen maaliskuussa Bravo!-tapahtumaan Suomeen. Sen esityksiä Laukkanen ei ole ainakaan toistaiseksi nähnyt, kuullut kumminkin, että ranskalaiset tekevät vauvateatteriaan eri tavalla kuin hän.

Lastenvaunut täyttivät parkkipaikan

Tutti Jutun Sytkyt-teatterilta tilasi alunperin Tampereen kaupunki, ja viime syksyn aikana Laukkanen ja Ollikainen kiersivät viidessätoista kirjastossa.

Kerrankin esityksessä oli lähes 60 vauvaa. ”Olisittepa nähneet parkkipaikan, miten täynnä se oli lastenvaunuja!” Laukkanen naureskelee muistojaan.

Tutti Jutun näkevät Tarinamaakarien avajaispäivänä sunnuntaina myös haukiputaalaiset, sillä festivaalin taiteellinen johtaja esittää sen sunnuntaina Jatulissa. Muuten hän ei itse aio juuri festivaalin aikana esiintyäkään vaan seurata tapahtumien kulkua, pyöriä festivaalivieraiden kanssa ja hoitaa nimenomaan taiteellisen johtajan tehtäviä.

Avajaispäivän ohjelmistoon kuuluu myös Iin laulupelimannien lastenkonsertti. Se pidetään Iin Nätteporissa.

Keskiviikkona Juha Laukkanen katoaa festivaaleilta päiväksi mutta vain Ouluun saakka. Silloin hän astuu esiin Unicefin hyvä tahdon lähettilään roolissaan. Unicef tuo tsadilaisia tyttöjä Ouluun ja hyvän tahdon lähettiläs kiertää heidän kanssaan kouluja. Mm. Toppilan yläasteella on eräs esiintyminen keskiviikkona.

Arvokkaita nukkevieraita Unkarista

Unkarin kulttuuriministeriö tuo yhdessä maansa kulttuuri- ja tiedekeskuksen kanssa Haukiputaan, Iin, Kiimingin ja Ylikiimingin kirjastoihin helmikuun loppuun saakka kestävät unkarilaisten nukkehahmojen näyttelyt.

”Ne tulevat Unkarin teatterimuseosta ja ovat erityylisiä, arvokkaita nukkeja”, Laukkanen selittää.

Samoissa kirjastoissa on tapahtuman aikana ohjelmaa myös aikuisille. Tuttu radioääni vuosikymmenten ajalta, Tytti Paavolainen, esiintyy iltatee-teemaisissa tilaisuuksissa lukemalla Tove Janssonin novelleja tämän teoksesta Kuvanveistäjän tytär.

Pääjuhlaa vietetään torstaina 14.2. Kellon koulun pihalla.

Haukiputaalaiset lapset ovat piirtäneet ja kirjoittaneet tarinoita ja näistä latvilainen lumitaiteilija Zigmunds Vilnis on yhdessä lasten ja ruotsalaisen draamapedagogi Ritva Starckin kanssa valmistanut lumiteatteritapahtuman. Tapahtuma ulottaa lonkeronsa myös Iihin ja Kiiminkiin.

Päiväkodeissa ja kouluissa kiertävät viikon aikana Tanssiteatteri Minimi (lets play normal), Rovaniemen kaupunginteatteri (Onnellinen prinssi) ja Nukketeatteri Vihreä Omena (Maailman pienin lehmä).

Keväämpänä nähdään thainukkeja

Valkoinen taika-apina on nimeltään Aasian kulttuurien tuntijan Jukka O.Miettisen Sytkyille kirjoittama nukkenäytelmä, joka esitetään aidoilla thaimaalaisilla hun krabok-nukeilla.

Tätä esitystä ei kuitenkaan nähdä vielä Tarinamaakarit-festivaalin aikana, vaan sen Laukkanen tuo toukokuussa Oulun lasten ja nuorten teatteripäiville 8.5. Kantaesitys ehtii olla sitä ennen Aleksanterin teatterissa Helsingissä 2.5.

Esitykseen tarvittavat Ramayana-eepoksen nukketeatterinuket Laukkanen sai lahjaksi Thaimaan opetusministeriön kansalliselta kulttuurineuvostolta. Nukkien liikuntaa Laukkaselle opetti hänen juuri päättyneellä Thaimaan matkallaan Thaimaan Kansallisteatterin nukkemestari Kirdsiri Nok-Noi.

Valkoinen taika-apina -esitykseen liittyy myös Miettisen tekemä opaskirjanen.

”Ei se mummo mahdu mökkiin”

Kaisu Mikkola

KIIMINKI ”Ei se mummo mahdu mökkiin!” huusivat ne päiväkoti Tuokkosen lapset, jotka olivat näyttäneet enemmän kuin kolme sormea nukkenäyttelijä Juha Laukkasen kysyessä heidän ikäänsä.

Tutti Juttu, sensaatiomainen teatteriesitys vauvoille, tuntui äänestä päätellen uppoavan vähän isompiinkin lapsiin.

Teho selvästikin perustuu ns. interaktiivisuuteen, tässä tapauksessa nukkenäyttelijän ja hänen yleisönsä väliseen keskusteluun. Jonkinlaisena tappina kaikkein pienimpien osallistumiseen lienevät juuri tutti ja puutteellinen sanavarasto.

Jääliläisessä päiväkoti Tuokkosessa esitetty Tutti Juttu lähti yksinkertaisuuden kaavasta, jonka Juha Laukkanen oli iskostanut päähänsä ennen tämän produktion aloittamista. Ei tietenkään saanut olla pimeää. Turvallisuudentunnetta lisäsi, se että käytettiin vain yhtä valoa ja kun lähdettiin liikkelle väreistä, käsiteltiin aina yhtä väriä kerrallaan. Enimmäkseen ne olivat päävärejä, mutta niistä syntyi ainakin yksi väliväri.

Tarinan sankari ei ollut kuitenkaan mummo, jonka epäilyttävän pienikokoinen punainen mökki ja mökin pihalla kasvava punainen kukka esiteltiin ensin. Ei, vaan mummo paljastui ihan sivuhenkilöksi, turvallineksi tosin, koska päähenkilö palasi puuhakkaan päivänsä jälkeen juuri tämän mummon luo.

Päähenkilö oli pukki, joka pulahti siniseen järveen. ”Ei sillä ole kiduksia!” huolestui yksi lapsiyleisöstä. Vedestä pukin pelasti vihreä sammakko, joka olisi voinut olla ihan hyvin peikko. Järvestä noustuaan reipastunut pukki poikkesi oitis iloisen keltaiseen sirkustelttaan katsomaan siellä esiintyvää koiraa. Kotiin seikkailevalla pukilla ei siinä vaiheessa ollut yhtään ikävä, koska sinisen jälkeen kuului nähdä keltainen.

Lopussa esiintynyt vihreä sirkuskoira paljasti, miksi se oli vihreä. Siksi, että toinen sen vanhemmista oli sininen, toinen keltainen.

Vaikka Tutti Jutun tuttiyleisöä isommat lapset ottivat esityksen äänekkäästi omakseen, he tekivät sen kohteliaasti vastaamalla Juha Laukkasen kysymyksiin, kun edettiin väristä toiseen.

Kun Laukkanen kysyi, mitä muita värejä oli olemassa kuin esityksessä nähdyt, vastasivat uudelleen juuri he, joilla ikää kysyttäessä olivat koko käden sormet kattoa kohti.

Oli olemassa esimerkiksi ruskea, jolla saattoi tehdä hevostarinan. Oli violetti, josta syntyisi sänkytarina, Tuokkosen teatteriyleisö selvitti.

Tuttiyleisö ei sanonut mitään, mutta kävi juhlallisesti sanomassa tassusta päivää vihreälle koiralle. Sille siis, joka esiintyi keltaisessa sirkusteltassa.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva