Ravintoloiden arvonlisävero alas

60-vuotias

Antero Ruuskanen Oulussa.

Tänään 60 vuotta täyttävä Wihuri päivittäistavararyhmän aluejohtaja Antero Ruuskanen ottaisi Suomen arvonlisäveron mallia Etelä-Euroopasta. Suomessakin pitäisi arvonlisäveron olla sitä pienempi, mitä enemmän käsillä tehdään töitä. Ravintoloiden vero pitäisi pudottaa vaikka Espanjan tapaan seitsemään prosenttiin.

Suomen suunta on täysin väärä. Kun Espanjassa kaupasta ostettavan ruoan arvonlisävero on 17 prosenttia ja ravintolasta 7 prosenttia, joudutaan Suomessa ravintoloissa pulittamaan veroa 22 prosenttia ja kaupassa 17 prosenttia.

”Ale työllistäisi. Etelä-Euroopassa perheet käyvät ulkona syömässä. Suomessa ei ole paljon muuta kuin liikelounaita ja työpaikkaruokailua, koska hinnat ovat pilvissä. Veron lasku vähentäisi myös harmaata työtä”, uskoo Ruuskanen.

Muutoinkin hän puhuu ravintoloiden puolesta. Nuoriso on kiitettävästi kiinnostunut ravintolatyöstä. Siinä työhön voi päästä kiinni myös vähällä koulutuksella.

Pohjanmaan ja Tukon raunioille monien mutkien jälkeen perustetun Wihuri päivittäistavaroiden tukkuliikkeen pääasiakkaita ovat Tarmo-lähikaupat, halpahallit ja villit kaupat sekä ravintolat, työpaikkaruokalat ja baarit.

Ruuskasen mielestä ketjuuntunut kauppa on kuluttajan etu, koska etelän markkinahinnat määräävät myös sen, mitä pohjoisessa pitää maksaa. Pohjoisen yksityiskauppiaat kärsivät siitä, koska heillä ovat korkeammat rahtikulut kuin etelässä. S- ja Tradeka -ketjuissa ovat voimakkaat alueosuuskaupat pystyneet ajamaan kuljetusten tasataksat. Sen sijaan yksityiset ketjut eivät tue kauppiasta. ”Kyllä tasataksaan pitäisi päästä. Muutoin kauppiaat vaihtuvat turhan tiheään”, sanoo Ruuskanen.

Ruuskasen työuran synkimpiä hetkiä oli, kun kasinotalouden nousun krapulassa eteläsuomalaiset kaappasivat ja tappoivat hyvinvoivan Pohjanmaa Oy:n. ”Se oli suuri menetys pohjoissuomalaisille. Tukolainen leiri olisi voitu hyvin rakentaa Pohjanmaan ympärille.”

Ruuskanen seurasi Pohjanmaa Oy:ssä aitiopaikalta taistelua. ”Siellä näkyi reipasta takinkääntöä, mutta myös suoraselkäisyyttä.”

”Oli onni, että Pikisaareen rakennettiin ennen optio- ja osakemiljonäärien aikaa. Muuten vanhat kunnostettavat talot olisivat menneet multimiljonäärien käsiin ja ympärillä olisi aita”, sanoo Ruuskanen. Hän asuu Oulun Pikisaaressa vanhasta emalitehtaasta kunnostetussa talossa. Historiallisessa talossa on 12 asuntoa.

Pikisaaren asukasyhdistyksen puheenjohtajaksi viime syksynä valittu Ruuskanen on tyytyväinen siihen, että asukkaita on kuultu päättyneessä saaren arkkitehtikilpailussa. Yhteistyö kaupungin kanssa toimi hyvin. Saarelaiset saivat pienennettyä alkuperäisen 10 000 rakennusneliön kaavatavoitteen lähes kolmannekseen. Heidän halunaan on, että kaavaan mahdutettaisiin vain 2 500 neliöä.

Samaan syssyyn pikisaarelaiset tekevät myös Pikisaaren visioa omin voimin. Ruuskanen uskoo ja toivoo sen näkyvän uudessa kaavassa.

Vajaan 200 asukkaan Pikisaari on Oulun keuhkot. ”Ei tätä saa rakentaa ahtaasti. Saaren rakentamisella ei ratkaista mitään kaupungin asunto-ongelmaa.”

Ruuskanen on toiminut laskettelu-urheiluseura Sun Ski:ssä. Hän käynnisti ja pyöritti useita vuosia Tunturi-Expo -näyttelyjä. Talkootyöllä ja näyttelyn tuotolla rakennettiin aikoinaan hymähtelyä aiheuttanut Heinäpään ”tunturi”. Heinäpään tytöistä pisimmälle ovat päässeet Pia Käyhkö ja Ruuskasten Pia.

Antero Ruuskanen kierteli huoltajana pitkään tyttärensä Pian mukana tunturissa. Näillä reissuilla tuli suksien voitelu tutuksi. ”Eikä pitovoidetta tarvinnut laittaa.” Nopeuslaskusta takkiin jäi mukaan idea keskittymisen tärkeydestä. ”Siinä ei saa tehdä pienintäkään virhettä.”

Pihtiputaalla syntynyt Ruuskanen on ehtinyt olla monissa vaativissa yritysjohdon tehtävissä elintarviketukkukaupassa ja elintarviketeollisuudessa. Ainoastaan Jyväskylässä vietetty yksi Serlachius-vuosi on poikkeus.

Koulutukseltaan pitkän linjan johtaja on kauppateknikko. ”Käytäntö on opettanut. Pitkän työuran aikana on tullut myös käytyä monenlaista kurssia.”

Ruuskanen kuuluu paistinkääntäjiin. Chaine des Rötisseurs -seuraan kuuluu Oulussa 40 herkuttelijaa, josta puolet ovat kovan luokan ammattilaisia ja loput Ruuskasen kaltaisia harrastelijoita. Seuralaiset tapaavat hyvän ruoan merkeissä kerran kuukaudessa parissa. ”Se on mukavaa ylellisyyttä.”

Ruuskanen jää vaimonsa kanssa eläkkeelle ”kolmanteen terveeseen elämään” vielä kevään kuluessa. Ensimmäinen vaihe kolmeenkymmenen ikään on lapsuus ja nuoruus. Seuraava kolmenkymmenen pätkä on aikaa, jolloin tienataan. Sen jälkeen on aika nauttia ja hävittää tienesteistä kymmenessä vuodessa 40 prosenttia, seuraavassa kymmenessä 30 ja sitä seuraavassa 20 prosenttia. Loppu 10 jää sitten hautaan panoon!

Ruuskaset odottavat hyvillä mielin eläkeaikaa. Sitä vietetään vuorotellen Pikisaaren, Pihtiputaan ja Espanjan asunnoissa.

Syntymäpäivävastaanotto on kotona Pikikatu kolmessa tänään klo 13-18.

Risto Rasila

Nurinpäin. Pikikadulle ei olisi tarvittu asvalttia. ”Taistelimme sitä vastaan, mutta hävisimme. Hiekka sopisi tähän miljööseen paljon sitä paremmin”, sanoo Antero Ruuskanen. Tavallisesti vaaditaan asvalttia.

Artikkelin lähde Kaleva