Arvoituksellinen Runeberg-juhla Oulussa

Kielitaistelun jälkimaininkeja satavuotispäivänä 1904?

Atte Kalajoki

OULU Nya Pressen, Hufvudstadsbladetin sisarlehti, julkaisi 9. huhtikuuta 1952 oheisen valokopion osoittamalla tavalla otsikoidun artikkelin ainutlaatuisen valokuvan kera. Kuvassa on Ouluun vuonna 1904 pystytetty Runebergin patsas.

Alkuperäistä kuvaa ei löydy mistään arkistosta. Hufvudstadsbladetin nykytoimituksessa ei myöskään tunnisteta jutun allekirjoittajaa, nimimerkkiä Verkställaren.

Luettuani moneen kertaan artikkelin En okänd Runebergsstaty tunnistan sen ilman muuta kuvaavan Oulua. Samaan tulokseen ovat tulleet monet ystävänikin. Jo ensimmäisellä palstalla Verkställaren muistuttaa myös Johan Ludvigin ensimmäisistä kouluvuosista Oulussa, jolloin hän pari vuotta asui lapsettoman setänsä tullinhoitaja Runebergin luona nykyisin Kaarlenholvina tunnetussa talossa.

Pressenin Verkställaren muistuttaa mieliin, että ”siellä ylhäällä” (där uppe) vielä 1900-luvun taitteessa asui monia ruotsinkielisiä perheitä. Hän luettelee lähes kolmekymmentä nimeä, useimmat nimet minullekin tuttuja. Tälläkin hetkellä, 98 vuotta lumipatsaan jälkeen, Oulussa asuu Castréneja, Granbergejä, Holmeja, Laurineja, Lundströmejä, Snellmaneja, Åströmejä tai ainakin heidän erinimisiä jälkeläisiään.

Heidän muististaan saattaisi löytyä jokin sirunen perimätietoa vuoden 1904 oululaisesta Runeberg-juhlasta. Entäpä johonkin kultareunaiseen albumiin olisi kiertynyt oheisen kuvan alkuperäiskappale! Selvästi oulunlähtöisen muistelijan mukaan Oulun ”Susiteetissa” oli vuodesta vuoteen järjestetty juhla Runebergin syntymäpäivänä. Nyt, satavuotispäivänä, paljastettiin pääjuhlan jälkeen Seurahuoneen edustalla erikoislaatuinen Runeberg-patsas.

Kirjoittaja viittaa oheiseen kuvaan, mutta selostaa lisäksi, miten kaikki oli tapahtunut. Helsingistä oli hyvissä ajoin tilattu suurin mahdollinen kipsinen Runebergin pää. Sataman edustalla (Rommakon jäällä!) sahattiin hyvissä ajoin tarpeelliset jäälohkareet, jotka kuljetettiin konsuli Karl Fredrik Borgin kartanoon, joka sijaitsi juhlapaikan lähellä (Hallitus- ja Kirkkokatujen risteyksessä). Siellä pyöritettiin myös tarpeellinen määrä lumipalloja, joista rakennettiin kuvassa näkyvä patsas ja aita, samoin lumipallopyramidi, joka on kuvan oikeassa reunassa.

Kipsinen pää, valkea kuin lumi, sijoitettiin riukujen päälle, jotka peitettiin lumipalloilla, niin että kaikki oli valkeaa. Aita, jossa roikkui lamppuja, rakennettiin lumesta, ja lumeen kiedottiin myös sähköjohdot. Onneksi rakennuspäivänä oli suojasää, mikä helpotti rakentamista. Sähköasioista huolehti insinööri Brandt. Jalustan alaosaan sijoitettiin Lundströmin perheen kuusenoksista punoma lyyra. Valokuvaa otettaessa pyydettiin yleisöä vetäytymään taustalle, kuten kuvastakin selvinnee.

Muutamina päivinä Runebergin päivän jälkeen patsas aina iltaisin valaistiin. Kirjoittajan mukaan yleisö arvosti patsasta suuresti. Se sai olla rauhassa päivästä päivään, kunnes kevätaurinko sulatti sen.

Todistaja Sucksdorff

Ainuttakaan alkuperäiskuvaa ei siis löytynyt, ei myöskään ”todistajaa”, kunnes yhtäkkiä puhelimessa oli iäkäs helsinkiläinen insinööri Runar Sucksdorff. Hän oli kuullut Hbl:ssa olleesta kyselystäni ja vakuutti, että vuoden 1904 Runeberg-juhla Oulussa oli totta eikä tarua.

Sucksdorff on Oulun lääninarkkitehtina toimineen Viktor J. Sucksdorffin poika. (Sucksdorffin töitä Oulussa muun muassa ”Pyramidikoulu” eli Yhteislyseo ja Oulujoen kirkko). Runar Sucksdorff kertoi kuulleensa vanhemmiltaan yhtä ja toista Oulun Runeberg-juhlasta patsaineen. Isä Victor oli ollut myös kuvamme aitauksen ”arkkitehti”. Kertojan äiti, Anna oli Pressenissä mainittuja Lundströmejä ja oli ollut valmistamassa havulyyraa ja pyörittämässä lumipalloja Borgin pihalla.

Mutta, mutta ...

Oulun lehdissä ei Oulun juhlasta lumipatsaineen ole sanaakaan.

Kaupunginkirjasto selaili puolestani Oulun neljä sanomalehteä helmikuun alkupuolelta 1904; Kaiku, Oulun Ilmoituslehti, Louhi ja Kaleva. Kaiussa on jo 3.2. uutinen Ruotsissa suunnitelluista Runeberg-juhlista, ja Kirjallisuutta-otsikon alla selostus W. Söderhjelmin uudesta Runeberg-elämäkerrasta. 5.2. on monipalstainen artikkeli Runebergin elämäntyöstä ja Kirjallisuutta-otsikon alla luettelo saatavissa olleista suomennetuista Runebergin teoksista ja juuri ilmestyneestä W. Waseniuksen elämäkerrasta. 8. helmikuuta Kaiussa on miinusuutinen suunnitteilla olleesta Runebergin muistorahasta ja yhteenveto Runeberg-juhlista eri puolilla Suomea. Oulua ei mainita. 10.2. Kaiku julkaisee Isänmaan virren, jonka Runebergin teosten uutta laitosta varten oli suomentanut Alpo Nopanen.

Ilmoituslehti kertoo 7. helmikuuta, että ”wiime perjantai kautta maan oli pyhitetty suuren kansalaisemme muiston kunnioittamiselle”, mutta vihjaa samalla ajankohtaan, joka rajoitti juhlimista. Samassa uutisessaan lehti kertoo työväenyhdistyksen uudessa huoneistossaan järjestämästä juhlasta, johon ”oli niin sanoaksemme koko Oulu lähettänyt edustajansa osoittamaan kunnioitusta” miehelle, joka yhtä suurella lämmöllä lauloi niin rikkaan kuin köyhänkin mainetöistä.

Louhessa on 6.2. etusivulla lyhyt Kirje Helsingistä, jossa kerrotaan helsinkiläisten suuresta innostuksesta juhlia Runebergiä juhlavalaistuksella. Vielä 16.2. on pitkähkö selostus Karungin Kukkolan nuorisoseuran Runeberg-illasta. Jo 4.2. oli Louhessa etusivulla ilmoitus, että Limingan Nuorisoseura toimeenpanee kansanopistolaisten avulla 5.2. Runeberg-illan, jossa on ”Puhe, Esitelmä, Köörilaulua, Kuvaelmia, Runoja ja kertova esitys.”

Kaleva kertoo 5. helmikuuta lyhyessä miinusuutisessaan, että ”Tänään wietetään kautta maamme Suomen suurimman runoilijan J. L. Runebergin 100 wuotista syntymäpäivää.” Alempana samalla palstalla on toinen miinusuutinen: ”Kouluissa, joista on ollut lupa tänään, on Runeberg´in muistoa wietetty pienillä juhlallisuuksilla sekä työwäenyhdistys pitää jäsenilleen merkkipäiwän johdosta perhe-iltaman klo puoli 8 illalla.”

8.2. on lehdessä monipalstainen selostus Runebergin juhlinnasta niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja vielä 9.2. lehti kertoo lyhyesti juhlinnasta Helsingissä ja Porvoossa ja lisäksi, että Haapaveden Kansanopistolla oli ”5 p:nä illalla” muistojuhla. ”Tilaisuudessa lausuttiin muutamia Runebergin sepittämiä runoja ja näytettiin pari hywin onnistunutta kuwaelmaa.”

Saman päivän Kalevassa on isopränttinen Oulun kirje. Teksti alkaa lihavoidulla rivillä Runebergin juhlaa, joka jatkuu tekstinä: ”wietettiin viime perjantaina ympäri Suomea”. Sitten on viittaus edellisenä päivänä julkaistuun pieneen ”kuwaukseen”: ”Porvoossa, Turussa y.m. kaupungeissa ja maaseudullakin vietettiin tätä päivää kansallisena juhlana. Mutta ei ainoastaan Suomessa, vaan ulkomaillakin, Saksassa, Ruotsissa y.m. on juhlittu Runebergin 100-vuotista muistoa.” Sitten:

”Olisi odottanut, että Oulussakin olisi saatu toimeen laajemmat juhlat. Ainoastaan työväenyhdistys juhli jäsentensä kesken ja komeasti juhlikin. Muualta ei kuulunut hiiskaustakaan. Täytyy sanoa ”Oulu on ennallaan” tai että ainakin täällä nukutaan.” ”Ei edes yhtään sähkösanomaakaan täältä lähetetty Yliopiston juhlille, waikka Runebergia Oululaisetkin woisivat pitää poikanaan osaksi, käwihän R. täällä kouluakin”.

Kalevan kommentit niin kuin muidenkin lehtien tietämättömyys ovat kuin kylmä suihku alussa kertomani komean ja erikoislaatuisen Oulun lumipatsasjuhlan ylle. Mistä oli kysymys?

Kalevan toimitus sijaitsi parin sadan metrin päässä ”Susiteetista”, joten toimittajan luulisi tienneen. Ja toimittaja oli edelleen itse Kalevan perustaja ja päätoimittaja Juho Raappana. Ehkä hän oli Oulun kirjeen kirjoittaja! Kalevan historian mukaan Raappana oli paitsi lahjakas myös ”hyväntahtoinen mies, josta kenelläkään ei ollut pahaa sanaa sanottavana”. Tuskin Raappana oli fennomaanikaan, mikä olisi selittänyt suhtautumisen Oulun ruotsinkielisiin!

Entäpä jos Oulun kirjeen 9. helmikuuta 1904 kirjoittikin Kyösti Wilkuna, joka juuri edellisenä päivänä oli aloittanut ”toisen eränsä” Kalevan aputoimittajana. Wilkuna oli ilmeisesti luonteeltaan Raappanaa ”kovempi”. Hänen asennettaan itse Kalevaakin - tosin vasta 1914 - kuvannee hänen satiirinen pienoisromaaninsa ”Riennon toimitus / Piirteitä Kolkkalan kaupungin sivistyshistoriasta”.

Jään ihmettelemään kollegoitteni tietämättömyyttä.

Näkymä 1890-luvun Oulusta. Konsuli Borgin talo vasemmalla (paikalla nyt Yhdystorni), Seurahuone oikealla, taustalla silloinen Kaupungintalo (Nuku).

Artikkelin lähde Kaleva