Monumentaalikeskuksen pitkä varjo

Teatteritalon laajennus ohjaa Vänmannin saaren tulevaa kehitystä

Jouko Kunnas

HELSINKI Vänmannin saaren tulevaisuus täsmentyy, kun alueen asemakaavaa tarkistetaan. Ystävänpäivänä kirjaston auditoriossa järjestettävä yleisötilaisuus polkaisee liikkeelle yleisen keskustelun kaavaehdotuksesta.

Asemakaavan voimaantuloa odotteleva teatteritalon laajennus jo pitkälle piirretty. Suunnitelmissa on otettu ennakkoa niin, että puhutaan jo julkisivuun tulevasta taideteoksesta.

Asemakaava läpihuutojuttuna?

Laajennuksen sopivuus teatteritaloon ja ympäristöön on siksi kiehtova aihe, että se peittää alleen paljon kauaskantoisemmat linjaukset.

Tilanne on sinänsä nurinkurinen.

Teatterin laajennushankkeessa toiminta on perustunut oletukseen, että asemakaava hyväksytään läpihuutojuttuna. Oletus on ollut rohkea, sillä Vänmannin saaren käytöstä ei ole tahtonut syntyä päätöksiä millään. Saarelle on ehdotettu milloin minkäkinlaista käyttöä - mikään ei ole tuntunut paikalle sopivan.

Päättäjät ovat siunanneet teatteritalon peruskorjauksen ja sen pienen laajennuksen, jonka jälkeen on hyväksytty laajennuksen kasvattaminen moninkertaiseksi - ja kas, yhtäkkiä huomataan, että ollaan edetty kauas tutkimattomille vesille.

Pikku laajennuksesta on kasvanut käenpoikanen, joka on kooltaan samaa luokkaa kuin monesti alasammutut Merisaliehdotelmat.

Tilajärjestelyt pysyneet ennallaan

Teatteritalon laajennus on piirretty kaupungin ja Museoviraston aiemmin esittämien päälinjojen mukaisesti. Tilajärjestelytkin ovat ennallaan.

Laajennus sisältää lukumääräisesti vähän tiloja, jotka ovat vastaavasti suurikokoisia: niitä ei voi kovin moneen järjestykseen pakata. Ja jos laajennuksessa on harjoitusnäyttämö, jonka idea on olla samankokoinen kuin todellinen esityspaikka, ei ole mitään järkeä pienentää sitä.

Takinkin voi neuloa puolta pienemmällä kangasmäärällä, mutta silloin se ei enää mahdu päälle. Osan teatterin tiloista voisi sijoittaa eri rakennukseenkin, näiden osuus on kuitenkin vähäinen.

Puolet rakennusoikeudesta

Teatteritalon laajennus haukkaa lähes puolet saaren tämänhetkisestä rakennusoikeudesta. Jäljelle jää yhden kirjastotalon verran, kolmanneksen vähemmän kuin Jaatisten tornitalossa.

Moni toiminta ei kuitenkaan sujuvasti asetu taloksi hoikkaan tornitaloon. Esimerkiksi aikanaan saarelle kaavaillut hotellit olivat kaksoistorneja, jotta kunkin kerroksen pinta-ala olisi toiminnan kannalta mielekäs.

Rakennusoikeuttahan saarelle voidaan myöntää lisääkin, mutta kasvava autopaikkatarve ja liikenne ylipäätään vaikeuttavat tällaista ratkaisua. Saaren tulevaisuutta on entistä vaikeampi ajatella Jaatisten suunnitelman pohjalta.

Pitäisikö alkaa totutella ajatukseen, että kaikki on nyt tässä?

Teatteri, kirjasto eikä sitten muuta. Piste utopialle nimeltä monumentaalikeskus.

Alueen historiaa tuntevien on ollut helpompi sietää teatterin ja kirjaston yksitotisuutta, kun on voinut mielessään kuvitella kaksikkoa täydentävät ja sommitelmaa elävöittävät lisärakennukset.

Nyt olo on vähän kuin rössypottunsa urheasti lusikoineella pikkulapsella, jolta viedään kiisseli nenän edestä.

Jouko Kunnas

Unelma 1960-luvulta. Marjatta ja Martti Jaatisen alkuperäisessä suunnitelmassa matalien rakennusten sommitelmaa täydensi 22-kerroksinen torni.

Jouko Kunnas

Kongressikeskus. Arkkitehtiryhmä A6 laati tämän ehdotuksen Merisalista ja kongressihotellista vuonna 1994.

Jouko Kunnas

Mitä vielä? Teatteritalon laajennuksen jälkeen saari käy ahtaaksi.

Artikkelin lähde Kaleva