Aikuiseen makuun

Konsertti

Oulun kaupunginorkesterin Perhematinea Joht. Arvo Volmer Madetojan salissa 2.2 klo 15.00.

Kevätkauden aluksi Oulun kaupunginorkesteri on sulatellut jouluruokia sangen kiivaalla työtahdilla: illat oopperaesityksissä, päivisin koululaiskonsertteja ja jossain välissä harjoitukset lauantaina kuultua Perhematineaa varten.

Orkesteri on kerännyt viime aikoina laajasti kiitosta, eikä oululaisten tarvitse ainakaan hyvän orkesterisoiton perässä muualle matkustaa. Kova työtahti (tai teatterin montussa vietetyt tunnit) kantoivat tällä kertaa kuitenkin veronsa, sillä olen kuullut orkesterin soittavan ainakin rytmisen yhtenäisyyden kannalta paremminkin.

Soiton laadun puolesta tilaisuudessa oli joka tapauksessa helppo viihtyä, mutta korkealle kohonnut suoritustaso on tietysti myös nostanut kuulijan odotuksia.

Ohjelmistovalinnoista voi olla montaa mieltä, mutta itse en oikein löytänyt konsertin kappalevalikoimasta erityistä perheystävällisyyttä. Perhelipuista ja poikkeuksellisesta ajankohdasta päätellen konsertti oli suunnattu nimenomaan lapsiperheille. Tällöin ohjelmistolta odottaisi jonkinasteista pintatason värikkyyttä ja ennenkaikkea lasten rajallisen keskittymiskyvyn huomioon ottamista.

Konsertin ensimmäinen puolisko vastasikin näihin odotuksiin sangen hyvin lyhyine tansseineen (Griegin norjalainen ja Dvorakin slaavilainen) ja virtuoosinumeroineen. Illan ainoana solistina toiminut Teemu Tuovinen osoitti Pablo de Sarasaten Zigeunerweisenissä, että orkesterin omista riveistä löytyy huomattavaa virtuoosipotentiaalia.

Ennen väliaikaa kuultu Modest Musorgskyn Yö autiolla vuorella on noitasapattiin liittyvine tarinoineen sangen synkkä teos, mutta puolustaa paikkaansa koko perheen konsertissa, koska sävellys on tuttu Walt Disneyn Fantasiasta.

Väliajan jälkeen ohjelma siirtyi täysin aikuisten maailmaan. Leevi Madetojan Kullervo on synkkää vääntöä synkästä aiheesta, Franz Lisztin Les Preludes taas romanttista maailmantuskaa aikuiseen makuun (vaikka paikoitellen jytiseekin vaskifanfaareineen kuin John Williamsin musiikki Tähtien sodassa tai Indiana Jonesissa).

Gustav Mahlerin Adagietto on tuttu Luchino Viscontin elokuvasta Kuolema Venetsiassa, mutta tämä Thomas Mannin homoeroottiseen novelliin pohjautuva hidasliikkeinen kertomus ei keskivertovanhempien mielestä varmaankaan ole mikään koko perheen elokuva. Lapsi ei todennäköisesti osaa Mahlerin musiikin tihkumaa hienostunutta dekadenssiakaan suuremmin arvostaa.

Kaikenkaikkiaan ajatus romanttisesta paatoksesta täydellisenä ajanvietteenä on sangen aikuinen ajatus. Kai lapsille voisi jo vaihtelun vuoksi tarjota myös hilpeää taidemusiikkia ja hieman modernimpaakin sävelkieltä. Käytäväpuheiden perusteella kaupunginorkesterin koululaiskonserttien ohjelma on ns. kevyempää ohjelmistoa. Nyt perheille tarjottiin jostain syystä vähintäinkin keskiheviä tavaraa.

Ajatuksena perhematinea on hieno ja konsertin aika kohderyhmälle erinomainen. Nyt kun vielä ohjelmistosuunnittelussa otettaisiin ydinperheeseen väistämättä kuuluvat lapset paremmin huomioon, niin ainakin tämä perhe toisi ipanat säännöllisesti konserttiin.

HANNU HIRVELÄ

Artikkelin lähde Kaleva