Kamarineuvokselle kunniaa

Kamarineuvos, filosofian tohtori h.c. Atte Kalajoki on saanut uuden kunnianosoituksen. Hänen elämäntyötään on nyt arvostettu Suomen kulttuurirahaston myöntämällä ja Pohjois-Suomessa harvinaisella J.W. Snellman -mitalilla.

Mitalin saaja kuuluu nöyrästi kiittäneen kunniasta, mutta muistaneen samaan syssyyn niitä vuosikymmeniä, jolloin työtä riitti, kunniasta ei ollut tietoa, eikä usein palkanmaksajastakaan.

Sellainen on ollut ja on yhä kulttuuri-ihmisen osa.

Oulu ja sen kulttuurielämä ovat Atte Kalajoen elämän mikrokosmos. Oulun ja Pohjois-Suomen kulttuurihistoriaa, sen vaikuttajien ja vaikuttajasukujen tarinoita hän on selvittänyt intohimoisesti ja kirjallisuuttakin rikastuttaen aina 1700-luvulle.

Oulun katukuvassa Atte Kalajoki on nähty viilettävän tilaisuudesta toiseen polkupyörällään. Viime aikoina pyörä on vaihtunut keppiin. Vaikka ei siitä taida olla kuin viitisen vuotta, kun hän soitti toimitukseen ja ilmoitti tuovansa kirjoituksensa Varjakasta Ouluun soutaen.

Varjakan huvilassa Atte Kalajoki on viettänyt elämänsä kesiä ja asustaa yhä syntymäkodissaan Puistolan talossa. Vaikka kiintopisteet ovat olleet harvinaisen pysyviä, paikallisuus ei tarkoita sitä, etteikö kamarineuvoksen toimien taustalla olisi laajempiakin sfäärejä. Hänen työnsä hyvin tuntevat epäilevät niiden aikanaan nousevan arvoon arvaamattomaan.

Työtä Kaiun toimittajana vuonna 1934 aloittanut neuvos ei ole koskaan kaihtanut. Siitä on pitänyt huolen myös hänen vuonna 1945 perustamansa kulttuurilehti Kaltio. Sen päätoimittajana hän toimi pitkään, omien sanojensa mukaan lehteä hengissä pitäen.

Tulevan kesän Kirstin päivänä kamarineuvos viettää 88. syntymäpäiväänsä. Kirjojen kirjoittamisen ja tutkimustyön hän on nyt jättänyt. Yhä Kalevan toimitukseen tulee postia Puistolasta. Kamarineuvoksen kirjeen tuntee paitsi jämäkästä käsialasta, myös siitä, että hän uusiokäyttää kirjekuoret.

Hänen lähetekirjeensä ovat aina yhtä kohteliaita, hyväntuulisia ja muodollisiakin. Niin kuin sekin, jonka hän kerran osoitti allekirjoittaneelle. Kirje alkoi sanoilla Arvoisa Rouva Artikkelitoimitussihteeri, mahtuihan se sentään yhdelle riville...

Saaja tulkitsi viestin monimieliseksi: vuosikymmenien yhteistyön kokemuksella hän tiesi, että lempeän kamarineuvoksen temperamentti silloin tällöin kuohahtaa maltillisesti.

Vaikka ikätovereiden joukko on harventunut, Atte Kalajoella riittää tuttuja. Tuskin kukaan ”avojalakanen” kehtaa tunnustaa, ettei tiedä kuka Kalajoen Atte on. Pakinoitsija Panuksikin hänet tiedetään. Hänen kirjoituskoneensa säksättää yhä.

Seuraavaksi on luvassa tekstiä Runebergin päivän tiimoilta. Franzenin ja Runebergin ohella neuvos on tutkinut Topeliuksen suhdetta Ouluun, kartoittanut kulttuurisukunsa Calamniuksen vaiheita ja tutustuttanut lukijoita laajaan Sursillien sukuun. Calamniuksiin kuului myös korpikirjailija Ilmari Kianto. Hän oli Atte Kalajoen maanmittausinsinööri-isän veli.

Harva se päivä puhelin kilahtaa Puistolan kodissa. Soittaja saattaa olla opiskelija, tutkija tai toimittaja. Puistolan isäntä tuntee Oulun rakennusten tarinat, ihmiset, muistaa vanhat tavat ja puheenparret.

Muutama päivä häntä pyydettiin muistelemaan Oulun kummitustaloja.

Aihe oli kamarineuvokselle vieras. Se toi kuitenkin mieleen yön, jonka toimittaja Kalajoki 1960-luvulla sattuman syystä joutui viettämään Ainolan kirjastossa suljettujen ovien takana.

Että kunniaa ja kummituksia!

MARJALEENA BLÅFIELD

Pekka Ala-aho

Puistolassa. Kamarineuvos Atte Kalajoki on koko ikänsä asunut keskellä Oulua lapsuudenkodissaan Puistolassa.

Artikkelin lähde Kaleva