Lupaavia uusia ja vanhoja tuttuja

Taidenäyttely

Kymmenen uutta. Oulun taiteilijaseuran uudet jäsenet 2000. Näyttely Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskuksen näyttelytilassa 24.2. saakka.

Taiteilija Kari Södön johtaman Oulun taiteilijaseura -63 ry:n jäsenmäärä kasvaa ja muuttuu. Vaikka kyllä 40 vuoden takaisia ”veteraanejakin” on mukana toiminnassa. Vuonna 2003 taiteilijaseuralla on juhlavuosi.

Vuonna 2000 taiteilijaseuraan hyväksyttiin kymmenen jäsenkriteerit täyttävää jäsentä. Nyt on järjestynyt aika ja paikka heidän yhteisnäyttelylleen.

Nytkö vasta jäseneksi? -kysymys nousee näyttelyssä monen taiteilijan kohdalla. Niin kauan heidän nimensä on ollut näyttelyissä.

Alma Tyni-Viguerin voimakkaita ja etelämaalaisen värikkäitä maalauksia on ollut jo 1970-luvun loppupuolelta. Sittemmin Tyni-Viguer on asunut pitkään ulkomailla.

Marja-Leena Töllin (s. 1951) tallentamia Oulu- ja Raahe-kuvia on ollut vuosia postikortteinakin.

Vahva ammatillinen koulutus, näyttelykokemus ja taiteilijatyön ammatillisuus ovatkin seuran kymmentä uutta jäsentä yhdistäviä tekijöitä.

Viittä taiteilijaa Anna Raatikaista (s. 1981), Terhi Sileniusta (s. 1977), Riikka Soinista (s. 1968), Sanna Syvästä (s. 1973) ja Petri Yrjölää (s. 1972) yhdistää myös taiteilijakoulutuksen alkuajat Limingan taidekoulussa.

Ja muun muassa Raija Korppila (s. 1957), Juha Laakso (s. 1963) ja Anna Parkkonen ovat tervetulleita muuttajia Oulun seudulle.

Ilmaisultaan erilaisten taiteilijoiden yhteisnäyttely pienessä tilassa, jossa on voimakaskuvioinen lattia, ei ole mikään helppo ripustustehtävä. Kohtuullisesti siitä on selvitty tiivistämällä kunkin työt omaksi ryhmäkseen.

Mutta tilaa ja valoa vaatisivat erityisesti Petri Yrjölän abstrahoituneet pilvitutkielmat, joiden erilaisuus muista teoksista - syvä perspektiivi, sävyjen monikerroksisuus ja symboliikka - uhkaa nyt valon puutteessa jäädä maalauksen pintaan.

Riikka Soinisen voimallisin vedoin ja muutamin sävyin luonnostellut arkkitehtuurimaalaukset ovat jo käsite. Nyt esillä on samaan tapaan maalattuja viitteellisiä henkilökuviakin. Henkilömaalaus kaipaisi kuitenkin lisää nyansseja välttääkseen monotonisuuden.

Alma Tyni-Viguerin maalauksista odotti enemmänkin valon ja värien ilotulitusta. Tehdaskuva Nuottasaaresta onkin hyvä dokumentti Oulun urbaanista valosta.

Marja-Leena Tölli onnistuu löytämään akvarelleihinsa nykyisestä tekno-Oulusta näkymiä, jotka voisivat olla ajalta sata vuotta sitten.

Sanna Syväsen maalauksissa on sosiaalisia tilanteita sarjakuvan tapaan, kuten monella muullakin nykytaiteilijalla. Pyöreiden henkilöhahmojen pintaan pelkistyneet kuvat saanevat ajan mittaan lisää ilmettä.

Terhi Sileniuksen valokuvissakin on nykytrendikkyyttä. Mutta otosten kohteena eivät ole ympäristön sosiaaliset suhteet, vaan oma keho.

Näyttelyn graafikot näyttävät voimansa. Anna Raatikainen on heistä nuorin ja voimallisin. Ikivanhaan puupiirrostekniikkaan sopii lupaavasti hänen arkainen ja pelkistynyt kuvakielensä. Raatikainen voisi olla mainio kuvittaja, vaikkapa klassikko Seitsemän veljeksen uusversioon.

Juha Laakson henkilökuvien pelkistyneet, mustana jatkumona etenevät ääriviivat sisältävät jugendin kuvioita ja mystiikkaa.

Raija Korppilan grafiikan merenneidot ja Anna Parkkosen eläinsadut vievät taidokkaasti kauas antiikin tarinoihin.

RIITTA MÄKELÄ

Puupiirroksen voimaa. Anna Raatikaisen grafiikan vedos Pirtti (2001).

Artikkelin lähde Kaleva