Topiantti Äikäs

Polis-verkosto alueelliseksi tuotekuvaksi?

Oulun seudun osaamiskeskus on yhdessä keskeisten teknologia-alojen yhteistyökumppaneiden kanssa ollut kehittämässä alueellisesti merkittävää Multipolis-verkostoa. Toimintamallinsa Multipolis on omaksunut oululaisten Techno- ja Medipolisten menestyksekkäästä kehityksestä. Multipolis-verkosto keskittyy toiminnassaan Pohjois-Suomen huippuosaamisen edistämiseen sekä lisäämään alueen kilpailukykyä muualla Suomessa ja kansainvälisesti.

Alueellinen kehittämistyö on murroksessa. Uudessa tilanteessa kaupunkeja ja alueita kohdellaan toistensa kilpailijoina. Yksi syy alueiden välisen kilpailutilanteen syntymiseen on seutukuntien voimakas sitoutuminen sisäministeriön aluekeskusohjelmaan (AKO).

Multipolis-verkosto ja AKO-hanke eroavat toisistaan perusteiltaan. Edellinen on korostuneen aluelähtöinen, ja sen tausta on Pohjois-Suomessa laadituissa kehittämisstrategioissa. Aluekehitysohjelma on puolestaan, näennäisestä paikallisuudesta ja seudullisuudesta huolimatta, keskushallinnon suunnalta muodostettu kehittämisväline, jolla tasoitetaan suomalaisen kaupunkipolitiikan käytäntöjä. Yhteistä kummallekin on kuitenkin se, että niiden kautta paikkakunnat pyrkivät saavuttamaan tiettyä symbolista asemaa.

Tällainen tilanne ei perusteiltaan ole uusi. Kaupungit ovat aina markkinoineet itseään esimerkiksi matkailukohteina ja teollisuuden sijoittumispaikkoina. Kaupunkimarkkinoinnin kohteet ja käsitteet ovat kuitenkin muuttuneet ja tuoneet kilpailuun voimakkaita taloudellis-poliittisia elementtejä.

Sekä Multipolis-verkosto että seudulliset AKO-prossessit voivat parhaimmillaan toimia alueellisina kuntakilpailun tasoittajina. Toisin sanoen, niiden toiminnan ydinkohta on alueellisen kehityksen laajentaminen keskuksista kohti reuna-alueita.

Taloudellisten ja poliittisten tekijöiden lisäksi nykyisen kuntakilpailun eräänä tunnusmerkkinä ovat kaupunkien ja kuntien imagoa kehittävät toimet. Hyvin usein on niin, että paikkakunnan kiinnittyminen polis-verkostoon, tai aluekeskusohjelmaan, luo kaupungille tai kunnalle sen imagon kehittämisen ehkä ainoankin lähtökohdan. Tässä mielessä poliksia ja AKO-hankkeita voi pitää Pohjois-Suomen imagon vahvuuksien edistäjinä. Niillä on selkeä yhteys myös alueen omiin aluepoliittisiin tavoitteisiin.

Kun polis-verkosto sekä AKO-prosessit nähdään seudullisina elinkeinopolitiikan edistäjinä, ehkä myös suoranaisina elinehtoina, on helppo käsittää miksi kunnat sitovat voimavaroja näiden toimintojen saamiseksi alueelleen: voittajien puolella on hyvä olla.

Edellä kuvattujen toimintojen kehittämiseen sitoutuu runsaasti paikallisia hallinnollisia ja toiminnallisia voimavaroja. Erityisesti pienten kuntien ongelmana voi pitää niiden rajallisia mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti moniin erilaisiin kehitysohjelmiin. Samalla kun pohditaan kysymystä kunnallisista voimavaroista, on otettava rohkeasti kantaa myös ylikunnallisten palveluiden ja toimintojen kehittämiseksi.

Kaupunkien, kuntien sekä lukuisten muiden julkisyhteisöjen on viime vuosina ollut pakko ulkoistaa eräitä palvelujaan. Käytännössä ulkoistamiset ovat koskeneet sellaisia aloja, jotka eivät ole välttämättömiä kuntien perustehtävien hoidon kannalta.

Ulkoistamisilla on saavutettu huomattavia säästöjä. Samalla on määritelty, kuin itsestään, kuntien toiminta-aluetta uudelleen. Aihe on synnyttänyt myös ansaittua arvokeskustelua.

Viime vuosina keskeisimmät kehittämiskohteet ovat liittyneet kunnalliseen strategiatyöhön sekä erilaisten imago- ja viestintäkampanjoiden rakentamiseen. Pohjois-Suomessa kuntien tukeutuminen erilaisiin polis-tyyppisiin kehittämisratkaisuihin on luonteva tapa edistää oman paikkakunnan tunnettuutta sekä verkostoitumista.

Polis- sekä AKO-strategioissa painotetaan osaamista ja siihen liittyvien toimintojen synergian hyödyntämistä. Hyvätkin hankkeet saattavat kuitenkin hahmottua ainoastaan poliittiseksi visioinniksi paikallisen päätöksenteon taustalla.

Voidaan kysyä, ovatko esimerkiksi polis-verkoston tulevaisuudennäkymät, laajeneminen sekä toimivuus suhteessa modernin yhteiskunnan vaatimuksiin paikkojen välisessä kilpailussa. Luoko verkosto keinotekoista kilpailutilannetta? Tässä mielessä myös kuntien valmentautumista tulevaisuuteen on tarkasteltava kriittisesti.

Multipolisverkoston sekä AKO-prosessin yhtenä tavoitteena on löytää jäsenilleen yhteisiä brändeja eli tuotekuvia. AKO-hankkeet eivät yksin tähtää uusien paikka- ja aluebrändien kehittämiseen - siihen ne ovat aivan liian yleisiä.

Kuitenkin hyvän alueellisen tuotekuvan kehittäminen on ohjelmallista toimintaa. Sen tavoitteena on liittää kohteeseensa (kuntaan, organisaatioon) elementtejä, joilla luodaan kohteelle symbolista painoarvoa. Tutkijana soisin näkeväni, että näitä vahvuuksia etsitään kunkin kunnan omista vahvuuksista. Vaihtoehtoinen, ja usein negatiivinen, käsitys ”osaamisesta” syntyy kopioimalla.

Tuotekuvia rakennetaan, ylläpidetään ja uusinnetaan kaupunki- ja alueimagojen kehittämisen ja vallitsevien mielikuvien kriittisellä arvioinnilla. Millaisia brändejä Multipolis-verkosto, sen eri toimijat sekä mainitut AKO-hankkeet lopulta tuottavat? Ovatko paikalliset vahvuudet jo käytössä?

Kirjoittaja on filosofian tohtori. Hän toimii kulttuurimaantieteen assistenttina Oulun yliopiston maantieteen laitoksessa sekä organisaatiotutkijana imagorakentamiseen erikoistuneessa Atomus Oy:ssä.

Artikkelin lähde Kaleva