Todistus muuttuu keskusteluksi

Kaukovainion oppilaat eivät saa syksyn tuloksista kirjallista dokumenttia

Maria Aitamurto

OULU Opettajan, vanhempien ja oppilaan väliset palautekeskustelut ovat jo tuttu juttu monessa koulussa, mutta Kaukovainion koulussa keskustelujen merkitys on viety vielä pidemmälle.

Kaukovainion ala-asteen oppilaat eivät talvella saa lainkaan perinteistä todistusta kirjallisessa muodossa. Yhteinen arviointikeskustelu on syyslukukauden jälkeisen väliarvioinnin ainoa muoto.

Arviointikeskustelusta käteen jäävässä paperissa lukee vain aihepiirit, joita on käyty läpi. Opettaja, vanhemmat ja oppilas juttelevat tammikuun aikana keskenään puolisen tuntia. Aiheina ovat käyttäytyminen, huolellisuus, sosiaaliset taidot, työskentelytaidot sekä lukuaineet ja taito- ja taideaineet. Erityisen tärkeää on tavoitteen asettaminen seuraavalle lukukaudelle.

Lopuksi jokainen kirjoittaa paperin alareunaan nimensä. Koulun rehtori Timo Kettunen sanoo, että näin myös oppilas sitoutuu sovittuihin tavoitteisiin ja arviointi tehoaa paremmin. Oppilas saadaan esimerkiksi tekemään läksynsä, kun hän on itse mukana vanhempien ja opettajan kanssa asioista puhuttaessa.

Kettusen mukaan koulun arviointijärjestelmä on ainutlaatuinen: muualla ei ole siirrytty siihen, että syyslukukauden arvostelu tapahtuisi näin täydellisesti keskusteluna.

Myös Oulun kaupungin opetuspäällikkö Pertti Parpala vahvistaa, että Kaukovainion tapa on uusi sekä kaupungissa että valtakunnassa. Oulun koulut antavat pääsääntöisesti välitodistuksen perinteisessä muodossa tai kirjallisena arviointina ja vanhempien haastattelua käytetään lisäarviointina.

Keväällä paperille

Keväisin Kaukovainion koulun oppilaat saavat arvioinnin myös kirjallisena, pääasiassa sanallisessa muodossa. Neljännestä luokasta eteenpäin keväinen arviointi on monimuotoista eli mukana on sekä numeroita että sanallista arviointia.

Parpalan mielestä keskustelu täydentää loistavasti kirjallista arviointia. Hän kuitenkin toteaa, että on kerättävä lisää kokemuksia siitä, kun keskustelu on ainoa välitodistuksen arviointimuoto. Hän pohtii sitä, kuinka tarpeen on saada kirjallista dokumenttia oppilaan edistymisestä kaksi kertaa vuodessa.

Arviointiperusteet ovat Kaukovainion koulussa voimassa nyt toista vuotta. Kettusen mukaan tähän mennessä vanhemmilta ei ole kuulunut moitteita.

”Kun oppilas saa tavallisen todistuksen, ei siitä voi kysyä mitään. Arviointikeskustelussa voi heti kommentoida ja kysellä, miksi opettaja arvioi jonkun taidon noin. Tilanne on tasa-arvoisempi”, Kettunen pohtii.

Hän pitää pelkkää numeroarviointia myös liian kapea-alaisena. Hänen mielestään numero ei kerro yhden oppiaineen sisällä olevista eri osa-alueista. Jos numeroarvosteluna lukee englannista seitsemän, luku ei paljasta oppilaan osaamista sen tarkemmin. Oppilaalla voi olla petraamista kieliopin saralla, mutta hän voi olla mahdottoman hyvä sanakokeissa.

”Sanallinen arviointi kertoo tietysti numeroita enemmän. Mutta sanallisesta arvostelusta voi syntyä erilaisia tulkintoja. Vanhemmat voivat ihmetellä, mitä opettaja on viestillä tarkoittanut. Yhteinen arviointikeskustelu kattaa molemmat puutteet, eri osa-alueiden huomioimisen ja keskusteluyhteyden syntymisen”, Kettunen kehuu.

Vakava tilanne

Kettusen mukaan oppilaat ottavat arviointikeskustelut vakavasti. Lekkeriksi kukaan ei ole tilannetta lyönyt.

Arviointikeskusteluun osallistuu tarvittaessa luokanvalvojan lisäksi muita opettajia. Jos vanhemmat haluavat tietää, miten matematiikka sujuu, matematiikan opettaja voidaan pyytää mukaan.

Kettunen huomauttaa, että arviointikeskustelujen järjestelmä on helpompi toteuttaa ja toimii luokanopettajajärjestelmän ansiosta paremmin 1-6-luokkien koulussa kuin yläasteella tai lukiossa.

AINEKSIA FAKTABOKSIIN:

Peruskoulussa on annettava oppilaille lukuvuoden päättöarviointi eli kevättodistus kirjallisessa muodossa. Syyslukukaudelta todistuksen eli väliarvioinnin antaminen ei ole välttämätöntä.

Ensimmäisillä luokilla oppilaiden koulumenestystä arvioidaan yleensä sanallisesti.

Sanallista arviointia voidaan käyttää peruskoulussa ensimmäisestä seitsemänteen luokkaan.

Numeroarvostelua voi aina täydentää sanallisella arviolla, paitsi yhdeksännen luokan päättötodistuksessa.

jukka leinonen

Tavoitteena kannustaa. Kaukovainion koulun rehtori Timo Kettunen uskoo, että vanhempien, oppilaan ja opettajan yhteinen arviointikeskustelu kannustaa oppilasta ja saa

tämän sitoutumaan parannettaviin seikkoihin paremmin.

Arviointi puheenaihe perheessä

Sara Leinonen

OULU Kaukovainion ala-asteen 6. luokan oppilas Jukka Lankinen ei ole saanut syystodistusta laisinkaan. Sen sijaan hän kävi tiistaina vanhempiensa ja opettajansa kanssa yhdessä tuumin läpi suullista oppimisarviointia. Ennen keskustelua Jukka oli täyttänyt itsearviointilomakkeen, jossa hän arvioi omaa opiskeluaan, huolellisuuttaan ja taitojaan.

Opettaja Niina Palmun mukaan oppilaat osaavat yleensä arvioida omat kykynsä kutakuinkin hyvin, ja myös Jukan oma arviointi meni opettajan arvioinnin kanssa nappiin. Jos opettaja on jostakin asiasta eri mieltä kuin oppilas, käydään läpi, millä tavalla näkemykset eroavat ja missä on muutoksen paikka.

Yhteinen keskustelu jännittää hieman myös vanhempia, mutta he pitävät sitä tärkeänä ja mielenkiintoisena.

”Keskustelutilanne antaa lapsesta paljon monipuolisemman kuvan kuin pelkkä numerotodistus. Kotona lapsesta näkyy vain puoli, josta luodaan mielikuva, millainen lapsi on koulussa. Keskustelu selkeyttää mielikuvaa ja siinä tulee kaikkien ajatukset esille”, pohtii Jukan isä Jouko Lankinen.

Äiti Anneli Lankinen miettii, että keskustelun kautta myös lapselle muodostuu monipuolisempi kuva taidoistaan. Keskustelun kautta Jukka on asettanut itselleen uusia tavoitteita.

”Uskonnon ja ympäristötiedon opiskelussa on parantamisen varaa. Huolellisuus on muuten hyvä, mutta välillä tehtävät jäävät viime tippaan”, tuumaa Jukka.

Muuten koulunkäynti on mennyt mainiosti. Opettaja ja oppilas ovat kumpikin samaa mieltä siitä, että matematiikka sujuu erinomaisesti, etenkin geometria. Jukan mielestä pelkät numerot eivät kerro kaikkea, kun taas keskustelussa asiat käsitellään läpikotaisin. Myös isä kiittelee, että keskustelu tuo arviointiin yksilöllisyyttä. Muuten ainut vertailukohde voi olla koulukaverin numero.

”Saadessaan todistuksen oppilas jää tavallaan numeroiden kanssa yksin. Perusteluja ei ole kerrottu sen tarkemmin”, esittää Niina Palmu.

Kuudesluokkalaisten kohdalla puhutaan suuntaa-antavasti myös kouluarvosanoista. Vanhemmillakin on jo entuudestaan kuva tulevista arvosanoista, sillä kokeisiin pyydetään edelleen kotoa vanhempien allekirjoitus.

Sukulaisia on hieman kummastuttanut, kun Jukalla ei ole ollut joulun tienoilla näyttää vanhaan tapaan todistusta. Keväällä numerotodistus on kuitenkin luvassa.

Jukka Leinonen

Yhdessä. 12-vuotias Jukka Lankinen arvioi omia kykyjään yksilöllisessä keskustelussa. Syystodistuksen sijaan arviointi käydään suullisesti läpi äiti Anneli Lankisen, isä Jouko Lankisen ja opettaja Niina Palmun kanssa.

Artikkelin lähde Kaleva