Artikkelin lähde Kaleva
Viisi viikkoa kestävän huollon ajan voimala toimii puoliteholla.
Anni Hyypiö, tekstit
Jukka-Pekka Moilanen, kuvatOuluMerikosken voimalaitoksella kaikuu keskiviikkona läpitunkeva äänimerkki.
Se kertoo voimalan ykköskoneen sammuttamisesta ja muiden koneiden tehon laskemisesta.
Vesi laitoksen edessä pyörteilee edelleen kiivaasti. Sinne pitäisi pian sukeltaja Timo Smedin laskeutua hydraulisaha kädessään.
– Joko meillä on työkeli? Smed kyselee käyttömies Mikko Viittalalta, joka pudistaa päätään – vihreää valoa laskeutumiselle joudutaan odottamaan hetken verran.
Merikosken voimalaitoksen ongelmana on ykköskoneen syöpynyt sulkuluukku. Vaikka luukku on toistaiseksi ehjä, jatkuva veden paineen alla oleminen voi lopulta rikkoa sen.
Mikäli välppämontussa olisi tällöin huoltotöitä tekeviä työmiehiä, he saisivat niskoilleen valtavat vesimassat.
Jotta vikaan päästään käsiksi, laitokselle rakennetaan väliaikainen huoltopato, kertoo Oulun Energian työnjohtaja Samuli Korpela.
Nyt kempeleläisen Concretecin sukeltajat rakentavat veden alla pohjaan ja sivuille tukirakenteita, joiden varaan pystytetään vankat elementtirakenteet. Ne patoavat vedentulon niin, että luukku voidaan turvallisesti korjata.
Sukeltajat aloittivat työnsä viime viikon maanantaina, ja töitä jatketaan viitenä päivänä viikossa vielä neljän viikon ajan.
Smedin odottelu
Töihin lähtevä sukeltaja pukee päälleen kuivapuvun ja varustaa itsensä painoliivillä ja varailmayksiköllä. Pää saa peitteekseen valtavan painavan kypärän, johon kiinnitetään kamera, valo, hengitysletku sekä radio.
Sukeltajat laskeutuvat vaijeria pitkin noin 12 metrin syvyyteen, jossa näkyvyyttä eteenpäin on vain noin metrin verran.
– Vaijeri on tarpeen, jotta alhaalla oleva löytää työmaalleen, selvittää Smedin valmistautumista seuraava sukeltaja Tuomas Hiltunen.
Ylhäällä sukeltajan matkaa seurataan kypäräkameran ja radiopuhelimen kautta. Valvomossa uppeluksissa olevan Smedin ääni ja hengitys kuuluvat kirkkaasti.
Jokainen sukeltaja viettää alhaalla enintään 110 minuuttia, minkä jälkeen mies vaihtuu. Keskiviikkona sukeltamaan pääsevät Smedin lisäksi Hiltunen ja Iiro Helminen.
Eikö työ pinnan alle pimeässä hirvitä yhtään?
– Tuonne alas meno tuntuu kuin toimistolle menisi. Täällä ylhäällä aika käy pitkäksi, Hiltunen hymähtää.
Aiemman äänimerkin seuraukset näkyvät myös kauempana patoluukuilla, joista vesi on tänä keväänä ja kesänä kuohunut ja pärskinyt useasti yli äyräiden. Voimalaitoksen tämänhetkiset ohijuoksutukset johtuvatkin Oulujoen suuren vesimäärän ohella Merikosken laitoksen huoltokorjauksesta.
Huoltojen takia voimala toimii vain osittaisella teholla, kun yksi koneista pysäytetään ja kahden muun vesimäärää rajoitetaan.
Sukellukset alkavat iltapäivällä kello 14, ja työtä tehdään noin kahden tunnin vuoroissa iltaan saakka. Siksi pääosa ohijuoksutuksistakin ajoittuu iltapäiviin ja iltoihin.
Katso kuvagalleria sukeltajien
valmistautumisesta. kaleva.fi
40 megawattia.
Voimalaitoksen tuotantoennätys 289 gigawattituntia saavutettiin vuonna 2012.
Merikosken voimalaitoksen ulkoasun suunnitteli tamperelainen
arkkitehti Bertel Strömmer ja
Toivoniemen asemakaavan
arkkitehti Alvar Aalto.
Voimalaitoksen rakennushanke
oli vireillä 25 vuotta ennen kuin
lopullinen päätös rakentamisesta tehtiin vuonna 1939.
Talvisota keskeytti suunnitelmat ja rakennustyöt pääsivät käyntiin vuonna 1940 juuri ennen jatkosodan syttymistä.
Moninaisten vaiheiden jälkeen
voimalaitos saatiin vuonna
Laitoksessa on kolme koneistoa: ensimmäinen kone kytkettiin verkkoon vuonna 1948, toinen kone vuonna 1950 ja kolmas kone vuonna 1954.
Voimalaitos kunnostettiin
perusteellisesti vuosina 1993–1996 niin koneiden kuin itse rakennuksenkin osalta.
Padotuskorkeus nostettiin yhteentoista metriin vuonna 1997.
Suomen pisin ja Oulujoen ainoa
kalatie rakennettiin Merikoskelle vuonna 2003.
Voimalaitoksen ykkös- ja kolmos-
koneet modernisoitiin vuosina 2006–2007.
Lähde: Oulun Energia
Artikkelin lähde Kaleva