Trumpetista ei saa koskaan tarpeekseen

Nuori oululaismuusikko tähtää urallaan korkealle:
omaa musiikkia omalla bändillä ja kansainvälisille
areenoille soittamaan.

Ensin ovat edessä neljä vuotta kestävät jatko-opinnot
Hollannissa kuuluisassa huippukorkeakoulussa.

Antti Ervasti, teksti
Markku Hyttinen, kuva

Oululaiselle Joona Kilposelle on luvassa jännittävä syksy rennon kesän päätteeksi. Helsingin pop & jazz -konservatoriosta keväällä valmistunut 23-vuotias trumpetisti aloittaa Amsterdamissa Hollannin vanhimmassa ja maineikkaimmassa Conservatorium van Amsterdam -musiikkikorkeakoulussa neljä vuotta kestävät muusikonopinnot.

Kilposelle koko nuoruusaika on tähän saakka ollut musiikin opiskelua alakoulun musiikkiluokilta lähtien. Pitkä opiskelu ei kyllästytä.

Opiskeltuaan lapsena pianonsoittoa hän tarttui hetken mielijohteesta trumpettiin. Saksofonikin oli jossakin vaiheessa vaihtoehto.

– Trumpetin valinta oli mystinen juttu. Pääsin heti aivan erilaiseen maailmaan. Soitin on vaativa ja mielenkiintoinen, eikä siitä saa koskaan tarpeekseen. Joka päivä opin ottamaan uudenlaisia ääniä. Hollannissa uskon oppivani muun muassa improvisointia siten, että ammattimuusikkona on helpompaa toimia vaativissa tilanteissa.

Helsingissä Kilponen sai mielestään eniten oppia muusikon ammatin käytännön puolista, keikkailusta ja alan työelämästä.

– Nykyään on osattava markkinoida itseään eri tavalla kuin ennen elannon saadakseen. Monipuolisuus on yksi avainasia. Siksikin lähden Hollantiin.

Nuoreksi soittajaksi Kilposella on jo melko vankka kokemus ammattiympyröistä. Yksi iso koulu oli varusmiespalvelun suorittaminen Lahdessa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa, jossa hän pääsi tekemään monenlaista keikkaa ison orkesterin mukana Miljazz-kiertueella ympäri maata, muun muassa isoilla festivaaleilla.

– Teimme muun muassa kaksiviikkoisen esiintymismatkan Sveitsin Baseliin vuonna 2012.

Hän on toiminut Kauppakorkeakoulun Boston Promenade Big Bandissä ykköstrumpetistina, soittanut bilekeikkoja Instaglamour-bilebändissä ja Soul Valpio Bandissa.

Kilponen ei vierasta mitään musiikinlajia. Hän soittaa klassista, jazzia, viihdemusiikkia ja poppia. Mieluisin työmaa on hänen ikäisistään soittajista koostuva Mikko Sarvanne Hip Company, jossa hän soittaa ykköstrumpettia. Hän on myös tehnyt ensilevytyksensä bändin tuoreella esikoisalbumilla.

Yhtäältä Kilposta hieman harmittaa, että kesän keikkakalenteri on melko tyhjä.

– Saanpahan lomailla kunnolla Oulussa. Syksyllä on Hip Companyn kanssa isot keikat Suomenlinnan Viapori Jazz- ja Oslo Jazz -festivaaleilla. Odotan niitä innolla.

Kunnianhimoinen muusikko arvioi, että jos kaikki menee niin kuin hän toivoo, tulevaisuuden työmaat ovat ulkomailla konserttipaikoissa ja isoilla festivaaleilla.

– Toivon joskus soittavani kotimaassa kiertueilla omaa musiikkiani bändin kanssa. Oman musiikin tekeminen on pitkäaikainen unelmani. Vielä ei ole mitään valmista esitettävää, mutta opiskelen koko ajan lisää säveltämistekniikkaa.

Omassa musiikissaankaan Kilponen ei aio rakentaa raja-aitoja. Tyyliltään se voisi sekoitella nykyaikaista soulia, r’n b:tä ja hip hopia.

Hän tietää, että alalla leipä on haettava pieninä palasina maailmalta. Omaan taiteeseen ei voi käpertyä, vaan monenlaiset keikat on otettava vastaan.

Vanhemmat ovat tukeneet Kilposen harrastusta alusta lähtien. Kun siitä on tullut yhä vakavampaa, he ovat myös varoitelleet alan epävarmuudesta – mutta silti tukeneet.

– Äitini pakotti minut lapsena pianotunneille, vaikka en olisi halunnut mennä. Onneksi pakotti.

Fakta